Teemu Keskisarjan kolumni: Klassillisen Epänormaalilyseon oppilas ja opetushallituksen potilas

Klassillinen Epänormaalilyseo kieltää älylaitteet ruumiillisen rangaistuksen uhalla, myös aikuisilta. Oman älyn käyttö, liitutaulu, kynä, paperi ja urkuharmoni piisaavat. Ruokarajoitteet ja tarkkaavaisuushäiriöt ovat sallittuja vain koulualueen ulkopuolella. Lukujärjestys ei koostu muoti-ideologioista vaan matematiikasta, äidinkielestä, uskonnosta, voimistelusta ja niin edelleen.

Hahmotelmieni lukijat ovat lähettäneet minulle riemuisaa palautetta. Kiitos, kiitos! Klassilliseen Epänormaalilyseoon tulvii ilmoittautumisia. Totta kai. Täysjärkiset vanhemmat laittavat sinne kiukuttelijat, joille psykologit paraikaa loihtivat abdqlbqtc-diagnooseja. Kukaan ei enää usko digi-ilveilyn viksuihin vekottimiin. Kaikki kaihoavat kurinpitoa, lehtoreiden teitittelyä ja auktoriteettia – nykyisten kaveriopejen vuorovaikutuksen tilalle.

Kun saan persuista potkut, ryhdyn Klassillisen Epänormaalilyseon vararehtoriksi. Paitsi että sitä turhaa virkaa ei koulussa ole.

Toden sanoakseni, lukijat myös kysyvät: Etkö Teemu tiedä, että myöskin sinun ihannoimissasi puisissa kansakouluissa oli lukutaidottomuutta ja kiusaaminen armottomampaa kuin somessa konsanaan?

Tiedän. Pitää paikkansa. Menneisyys ei ollut ruusuista vaan ohdakkeista. Niin on nykyisyyskin. Ei voi mitään. Kaikenikäiset ihmiset satuttavat itsensä piikkeihin. Klassillinen Epänormaalilyseo ei anna sisältövaroitusta elämästä.

Nykysysteemi nojaa yhteiskunnan kaikkivoipaisuuteen. Kaikkien aikojen pienimpiä ikäluokkia hoivaa vuonna 2024 kaikkien aikojen ennätysmäärä eri alojen ammattilaisia. Siitä huolimatta – tai juuri siksi – ongelmat vyöryvät sisään ovista, ikkunoista ja homeisista tuuletuskanavista.

Jos luokka tänään käyttäytyisi viisikymmenluvun kansakoululaisten tavoin ”normaalisti”, tehtävät ehtyisivät kuraattorilta, koulunkäyntiavustajalta, kulttuuritulkilta ja nuorisoterapeutilta, puhumattakaan lautakuntien näppäilijöistä ja käppäilijöistä sekä kotirintaman tukijoukoista.

Klassillista Epänormaalilyseota käyvät oppilaat, ketkäpä muutkaan. Näitä opetushallitus nimittää julkaisuissaan ”oppijoiksi” – tarkoittaen käytännössä potilaita.

Resurssit ruokkivat potilaskeskeisyyttä. Pikkupojat ja -tytöt eivät työllistä tarpeeksi läksyjentekijöinä, viittaajina ja hipan leikkijöinä. Siksi pedagogia kurkottaa kuuseen ja vääntää katajan kieroon. Ihmistaimiin on istutettava uusia sukupuolia, sateenkaarihommeleita, ilmastosatuja ja rasismin globaalia tiedostamista.

Opetushallituksen haukkuminen on kohtuutonta. Virkamiehet kamppailevat sairaalloisten someilmiöiden ja moniongelmaisten kotien paineessa. Ideat oppijoiden hinkkausoppaista ja varttuneempien potilaiden peräaukkovideoista muhivat korkeimmissa sfääreissä. Opetushallitus ansaitsee synninpäästön. Taudinaiheuttaja on ajanhenki, joka aivastelee ja räkii päin jokaista naamaa. Se nyt on vaan tätä päivää!

Klassillinen Epänormaalilyseo ei kahakoi opetushallitusta vastaan vaan kunnioittaa sen historiaa, joka ulottuu 1800-luvun suurenmoiseen kansakouluprojektiin ja Topeliuksen Maamme kirjaan. Keskusviraston nimi oli alkujaan Kouluhallitus. Maineteot olivat alkeisopetuksessa ja kansalaisyhteiskunnan rakentamisessa kiistattomat ja muutenkin moninaiset. Budjetit olivat 2020-lukuun verrattuna pennosia, mutta ne riittivät vaikka mihin. Kouluhallituksen apulaiskamreeri Eugen Schauman kerkesi ylityökseen ampua kenraalikuvernööri Bobrikovin.