Teemu Keskisarjan kolumni: Olen holokaustin kieltäjä

Valtioneuvoston “tiedonanto yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämisestä suomalaisessa yhteiskunnassa“ rauhoittaa minua kansanedustajana mutta hermostuttaa kieli-ihmisenä. Paperin valmisteluissa kuultiin “noin sataa tahoa kansalaisyhteiskunnan edustajia, tutkijoita ja muita keskeisiä toimijoita“. Niihin ei kai sisältynyt äidinkielen ystäviä ja oikeinkirjoituksen taitajia.

Lainsäädäntö- ja selvityshankkeiden 18. kohdassa lukee: “Kriminalisoidaan holokaustin kielto.“

Tiedonanto on ykkösuutinen kaikissa medioissa. Holokausti-kohta on kuuminta ainesta. Sitaatti pomppii otsikoissa. Silti kukaan tiedonvälittäjä ei huomaa häikkää. Lukijat, klikkaajat, kuuntelijat ja töllöttäjät ovat autuaan ymmärtämättömiä.

Kansanedustaja-runopoika Juho Eerola vinkkasi sanavalintojen sekaannuksesta, jota tuskin olisin muuten äkännyt. Tarkoitus oli kriminalisoida holokaustin KIISTÄMINEN, ei kieltoa.

Tuommoisenaan tuo erittäin virallinen asiakirja tarkoittaa, että juutalaisten joukkomurhaaminen laillistuu ja ken murhaajia kieltää, syyllistyy rikokseen.

En tunne yhtään holokaustin kiistäjää, mutta holokaustin kieltäjiä olemme toivottavasti joka iikka.

Suomen maakuva vaarantuu tiedonannosta todenteolla. Poliitikot ja “kansalaisyhteiskunnan keskeiset toimijat“, älkää herrajumala julistautuko holokausti-kiellon kriminalisoijiksi! Mieluummin muistuttakaa, että kaasukammiot ja tuhoamisleirit ovat ehdottomasti kiellettyjä.

Oikeinkirjoituksella on väliä. Mikään viesti ei mene perille ilman kelvollista kirjakieltä. Kieli on kaiken kanssakäymisen A ja O. Nimenomaan äidinkieli on ajattelun ylivertainen työkalu ja ase. Se tylsyy helposti.

Sattuvilla sanoilla on väliä myös puhekielessä. Ylikansallinen pakkoenglanti sapettaa minua ja monia kanssaihmisiä. Hiljan kysyin “Talk Helsingin“ järjestäjiltä, miksi englanninkielinen nimi tapahtumalle, jonka koko ohjelma on suomeksi? Ei vastausta. Äidinkielettöminä olemme enemmän tai vähemmän mielettömiä.