Tukholman poliisin vaikea valinta: ”Jos lapsella on ase kädessä, siihen ei reagoi samoin kuin aikuiseen”

Tukholmassa rikollisjengejä vastaan taistelee poliisin erikoisyksikkö, jonka työstä media tietää kovin niukasti. Virkavallan arki on rankkaa jengiläisten tappaessa toisiaan ja räjäytellessä todellisten tai kuviteltujen vihollisten asumuksia. Vaikeimpaan paikkaan poliisi joutuu, jos vastassa on 10-vuotias lapsi ase kädessä, kertoo Dagens Nyheter.

Tukholman poliisitalon kahdeksannessa kerroksessa Kungsholmenilla sijaitsee epäsiisti huone, jonne ei ole asiaa ulkopuolisilla, edes siivoojalla. Huone on poliisin operaatiokeskus, josta johdetaan jengisodan vastaisia toimia pääkaupungissa.

Aamukokouksessa kello kahdeksan käydään ensin porukalla pikkupuhetta mukavista asioista ja vasta sen jälkeen todellisuus lyö silmille:

Millaiselta näyttää tutkinnan kuvissa 14-vuotias poika köysi kaulassa, kädet sidottuna ja suu teipattuna. Sienestäjä löysi ruumiin sattumalta. Millainen on jengisodan todellisuus tänään, kuka on hyökkäämässä kenenkin kimppuun, kuka tilaa murhan ja missä isku voisi tapahtua.

Media tietää tuskin puoliakaan todellisuudesta

Vuorossa olevat poliisit käyvät läpi yön tapahtumat, mitä tehtiin ja mitä pitää seuraavaksi saada aikaan. Operaatiokeskuksen vuorovahvuus on seitsemän henkeä. Tiimin ulkopuolisena on läsnä vielä sosiaalisihteeri, koska sekä tappajat että heidän uhrinsa ovat usein alaikäisiä.

– Kaikkea tapahtunutta on vaikea saada kootuksi yhteen, kertoo kenttäjohtajana vuorossa työskentelevä Kristofer Olheim Dagens Nyheterille.

– Mediassa kerrotaan tuskin puoliakaan siitä, minkä kaiken kanssa me täällä työskentelemme.

Oman lapsen ikäiset rikolliset

Poliisille tuottaa hankaluuksia se, että heitä vastassa ovat lapset, jotka voivat olla iältään jopa 10 vuoden kummankin puolen. Poliisin joutuvat kohtaamaan, taltuttamaan ja riisumaan aseista omien lastensa ikäisiä rikollisia. Se voi tuntua tosi oudolta, eikä poliisi ole saanut tähän koulutusta.

– Siinä tulee poliisille henkisiä esteitä, kun itse on tottunut olemaan vanhemman roolissa. Jos lapsella on ase kädessään, ei siihen kuitenkaan reagoi samalla tavalla, kuin jos vastassa olisi aikuinen, Olheim sanoo.

– Tällaiset tilanteet vaativat panostusta sekä henkiseen valmistautumiseen että jälkipuintiin.