Tutkimus: Suomi sijoittuu maailman kärkijoukkoon niiden maiden ryhmässä, jossa rasismia on kaikkein vähiten

Rasismi on politiikan kestopuheenaihe, joka aika ajoin nousee esiin lähestulkoon peittääkseen alleen kaikki päivänpolttavat tärkeät asiat. Ilmoittautuessaan rasismin vastustajaksi, yhteisöllisiä hyvepisteitä on aina jaossa. Kokonaan toinen asia kuitenkin on, mikä oikeastaan on rasismia tai missä määrin uskomukset rasismin määrästä vastaavat todellisuutta.

Yhdysvaltalainen taloustieteilijä Thomas Sowell onkin osuvasti verrannut rasismin olevan kuin ketsuppia: rasismia voidaan lisätä mihin vain. Sowell myös huomauttaa rasismiin liittyvän eräänlainen käänteinen todistustaakka: jos rasismiväitteille vaatii katetta, pelkkä todisteiden kysely riittää leimaamaan kyselijän rasistiksi.

Pohjoismaissa vain vähän rasismia

Siihen nähden, kuinka yleistä rasismilla syyllistäminen tai toisen leimaaminen rasistiksi nykyään on, tuore tutkimus osoittaa, että Suomi ei ole erityisen rasistinen maa. World Population Reviewin tutkimus sijoittaa Suomen maailman kärkikymmenikköön niiden maiden joukossa, jossa rasismia on kaikkein vähiten. Joukossa ovat Suomen lisäksi kaikki Pohjoismaat Islantia lukuun ottamatta. Maailman ykköseksi eli vähiten rasistiseksi maaksi nousee Uusi Seelanti.

Tutkimusta voidaan pitää sangen kattavana, sillä se perustuu kansainväliseen tutkimusohjelmaan, joka selvittää sosiaalisia, poliittisia, taloudellisia, uskonnollisia ja kulttuurisia arvoja, mukaan lukien etnisyys suvaitsevaisuus ja rasismi.

Tutkimuskyselyssä vastaajilta yli 80 maasta kysytään kymmeniä kysymyksiä, joista yhdessä vastaajia pyydettiin mainitsemaan ihmistyyppejä, joita he eivät haluaisi naapuriksi. Mitä useammat tietyn maan ihmiset vastasivat, että he olisivat iloisia, jos heillä olisi eri etnisyyttä edustava naapuri, sitä vähemmän rasistisena vastaajien asuinmaata maata pidetään. Mahdollisen rasismin olemassaoloa on selvitetty useilla muillakin kysymyksillä.

Maahanmuuttajat onnellisia Suomessa

Rasismimölinän keskellä tutkimustieto siitä, että Suomessa rasismia on maailman mittakaavassa vain vähän, on lähes pysäyttävä. Tieto on kuitenkin linjassa toisenkin selvityksen kanssa, jossa tutkittiin niin kantaväestön kuin maahanmuuttajien kokemaa onnellisuutta.

Tuoreen World Happiness Reportin tutkimuksen mukaan Suomi nimittäin on jo seitsemättä vuotta peräkkäin maailman onnellisin maa.

Jo vuonna 2018 Suomi nousi World Happiness Report -vertailun kärkeen onnellisuusmittauksen tuloksissa. Eri maiden asukkaiden onnellisuutta mittaava World Happiness Report -tutkimus siis ensinnäkin osoittaa suomalaisten olevan maailman onnellisimpia ihmisiä. Tämän lisäksi onnellisuutta mitattaessa Suomi oli ykkössijalla myös ulkomailla syntyneiden ihmisten kohdalla. Suomen tapaan myös monissa muissa selvityksen kärkimaissa maahanmuuttajat ovat kantaväestön tapaan onnellisia.

Onnellisuutta selitettäessä huomioitavia muuttujia ovat esimerkiksi bruttokansantuote, elinajanodote, koettu vapauden ja luottamuksen tunne sekä korruption vähäisyys. Vertailussa todetaankin, että maahanmuuttajien onnellisuus kytkeytyy pitkälti siihen, kuinka hyväksyviä kantaväestön asukkaat ovat maahanmuuttajia kohtaan.

Rasismista liikkeellä ristiriitaista tietoa

Suomi on siis maailman onnellisin kansa, jossa myös maahanmuuttajat kokevat onnellisuutta. Voiko tällaisessa maassa olla rasismia? Jos kansalaisjärjestöiltä kysytään, niin totta kai. Amnesty International vaati jo viime vuonna ”rakenteellisen rasismin” kitkemistä Suomesta, sillä Amnestyn mukaan rasismi velloo syvällä yhteiskunnan instituutioissa ja jopa koulutusjärjestelmässämme.

Ilmeisesti Amnestyn pääkonttorille ei ole kantautunut tietoja siitä, että Suomessa maahanmuuttajat kokevat onnellisuutta, ja että Suomi sijoittuu maailman kärkeen niiden maiden joukossa, jossa rasismia on kaikkein vähiten.

Amnestyn julistus lähinnä osoittaa, kuinka ristiriitaista tietoa rasismista on liikkeellä. Ongelmaksi rasismin tarkastelussa nousee myös aina se, että yksilöllisiä kokemuksia on hankalaa arvioida. Juridiikan näkökulmasta rasismia ei pitäisi Suomessa olla, sillä jo valtiosäännön mukaan kansalaiset ovat yhdenvertaisia eikä rakenteellista rasismia pitäisi olla alemman asteisissakaan normeissa. Lisäksi rasistinen motiivi on rikoslain mukaan rangaistuksen koventamisperuste.