Uusi eläintensuojelulaki etenee – ”eläimen ei pitäisi ole pelkkä esine”

Uuden eläintensuojelulain valmistelu etenee niin, että sen valmistuminen alkaa jo häämöttää näköpiirissä. Lain säätämistä on edistänyt osaltaan myös eduskunnan eläintensuojeluryhmä, jota johtaa perussuomalaisten kansanedustaja Ritva ”Kike” Elomaa. Hän piti asiasta seminaarin keskiviikkona eduskunnan Pikkuparlamentissa.

Nykyinen eläintensuojelulaki on vuodelta 1996 ja sen jälkeen ovat eläinten arvostus ja käsitys ja tieto eläimestä, sen ymmärryksestä ja esimerkiksi kivusta lisääntyneet.

Uutta lakia valmistellaan parhaillaan: se lähtee syksyllä lausunnoille ja eduskunnan käsittelyyn se tulee ensi vuonna. Voimaan se tulisi vuonna 2018.

Elomaan mielestä on olennaisen tärkeää, että uudesta laista tulisi entistä parempi. Lain säätäminen on vaikeaa, kun asia on niin laaja: se käsittää niin tuotanto- kuin lemmikkieläimetkin.

– Eläintensuojelu on tärkeää minulle henkilökohtaisesti. Olen maatalon tytär: meillä oli navetta ja siellä sikaa, hevosta, lehmää ja kanoja ja kalkkunoita vielä 1960-luvulla. Eläinten hyvinvointi on ollut tosi tärkeä asia itselleni samoin kuin monelle edustajalle eduskunnassa, Elomaa kertoi.

Kekkonen, Iri ja Iina

Elomaa näytti yleisölle varsinaisen aarteen kotitilansa huippuhetkestä: valokuvan maatalousnäyttelystä, jossa esiintyivät presidentti Urho Kekkonen ja tilan lehmät Iri ja Iina.

– Toinen lehmistä oli Suomen paras tuotannoltaan ja ulkonäöltäänkin, Elomaa muisteli.

– Tämä laki on tosi laaja: se sisältää myös villieläimet ja lemmikit. Samalla täytyy tuotanto ja omavaraisuus säilyttää Suomessa. Kuinka me saamme tehtyä eläintensuojelulain niin, että ajattelemme sekä eläinten hyvinvointia että tulevaisuutta myös tuottajan kannalta, Elomaa aprikoi.

Sarvien nupoutus, porsaiden kastrointi

Seminaarissa puhunut osastopäällikkö Risto Artjoki maa- ja metsätalousministeriöstä kertoi, että eläintensuojelulain uudistus seuraa kansainvälistä kehitystä. Norja on uudistanut lakinsa, Ruotsi uudistaa sitä parhaillaan, Tanska on käynnistämässä hanketta.

Asiasta keskustellaan myös EU-tasolla. Ranska, Hollanti ja Saksa ajavat esimerkiksi sikojen häntien typistämisen lopettamista.

– Suomeen kohdistuu mielenkiintoa, kun olemme monissa asioissa pidemmällä. Maanantaina tuli Ala-Saksista paikallinen maa- ja metsätalousvaliokunta, joka kysyi possun kasvatuksesta saparon kanssa – kuinka se onnistuu. Samoin komission eläintensuojeluosasto vieraili Suomessa ja Ruotsissa, jotka ovat ainoat EU-maat, joissa ei saparoita typistetä, Artjoki kertoo.

Vuosikymmenen uudistus

Suomi on valmistellut lakia jo vuodesta 2010.

– Se saattaa tuntua pitkältä ajalta, mutta meillä on ollut muitakin vaikeita hankkeita, kuten kalastuslaki, johon meni 8-9 vuotta, metsähallituslakiin meni yhtä kauan. Se osoittaa, että tämä aihepiiri kiinnostaa ja keskusteluttaa, siihen liittyy paljon tunteita, taloudellisia kysymyksiä ja eläinten hyvinvointi on keskeisellä sijalla. Asiat täytyy käydä monta kautta läpi, jotta saamme aikaan toimivan ja hyvän lain, Artjoki taustoitti.

Laki on puitelaki ja eläinkohtaiset säädökset määrätään asetuksilla. Nyt tehdään isot linjaukset. Tänä vuonna laki lähtee lausunnoille ja ensi vuonna se tulee eduskuntaan. Voimaan se tulee 2018.

Arvot ovat muuttuneet

Artjoen mukaan yhteiskunta ja arvot ovat muuttuneet 20 vuodessa. Lain pitää muuttua samalla: tavoitteena on uusi moderni eläintensuojelulaki, jolla Suomi nousisi taas johtavaksi eläintensuojelumaaksi. Jo ennestään meillä on joitakin asioita säädetty tiukemmin kuin muualla. Linjaa aiotaan jatkaa.

Samalla pitäisi huomioida myös elinkeinojen toiveet niin, ettei laki toisi suuria kustannuksia. Myös sääntelyn pitäisi parantua samalla kun sitä mielellään vähennettäisiin. Laki vaikuttaa kaikkeen.

Esille nousevat parsinavetat: voidaanko lehmiä pitää vielä kytkettyinä vai siirrytäänkö täysin pihattonavetoihin, jossa eläimet kulkevat vapaasti. Jos näin tehdään niin millainen aikataulu näille muutoksille säädetään. Lähes kaikki uudet navetat rakennetaankin jo pihatoiksi.

Myös porsitushäkkien tulevaisuutta harkitaan, kuten kaikkia liikkumista estäviä rakenteita.

– On jonkin verran maita, jotka ovat niitä rajoittaneet tai luopuneet, Artjoki kertoo.

Kipua aiheuttavat toimenpiteet, kuten sarvien nupoutus ja sikojen kastraatiot tulevat harkittaviksi: miten kivunlievityksen kanssa menetellään, mikä on pakollista ja mikä ei. Samoin pitäisi säätää, miten juomaveden saatavuus varmistetaan jatkuvasti – myös talvella ja ulkona.

Kotieläimistä mietitään, pitääkö ne rekisteröidä kaikki ja miten menetellään pentutehtailun kanssa.

Suomalaiset haluavat kohdella eläimiä hyvin

Annukka Seppävuori Suomen eläintensuojeluyhdistyksestä kertoi omassa puheenvuorossaan, että eläinten hyvinvointi on suomalaisille erityisen tärkeää. 90 prosenttia haluaa, että tuotantoeläimiä kohdeltaisiin nykyistä paremmin. Kotieläimien kohdalla luku on 70 prosenttia.

– Suomessa ei suinkaan ole kaikkein tiukin eläintensuojelulaki. 20 vuodessa on käsitys ja tieto eläimistä muuttunut. Olen iloinen, että saamme edistyksellisen eläintensuojelulain, Seppävuori kiitti.

Myös MTK:n eläinlääkäri Leena Suojala piti tavoitteena, että Suomi saisi maailman parhaan eläintensuojelulain sekä tuottajan että suojelun näkökulmasta.

– Edellinen laki vuodelta 1996 on aikansa lapsi. Se on toiminut aika hyvin, mutta siinä on tiettyjä kipupisteitä, Suojala totesi.

Hän vaati valvonnan kohdistamista oikeisiin ongelmakohtiin niin, ettei tiloja rasitettaisi liikaa. Myös oikeuskäytäntöjä ja lain tulkintaa pitäisi yhdenmukaistaa eri puolilla maata eli lakia pitäisi selventää.

Mallitilalla eletään vapaasti laumoissa

Vihtiläinen sikatilallinen Veera Ollikkala kertoi, kuinka hän kehittää isänsä Jari Ollikkalan kanssa uudenlaista vapaata siankasvatusta yhteistyössä Helsingin yliopiston kanssa. Siat elävät heidän tilallaan koko elämänsä ajan vapaasti ja lajinmukaisesti omissa laumoissaan eläen.

– Kun sianlihan tuotanto muuttui kannattamattomaksi, mietimme, lopetammeko tuotannon vai kasvatammeko sikoja uudella tavalla ja myisimme lihaa itse, jolloin saisimme myös paremman hinnan. Päätimme vähentää eläinten määrää ja vaihtaa tuotantotapaa – ja tulos oli hyvä, Ollikkala iloitsi.

Sikojen hyvinvointi on parantunut selvästi.

– Kuka haluaisikaan työskennellä työpaikalla jossa kaikki voisivat huonosti, Ollikkala vertasi.

Hän pahoitteli myös, ettei teollisuus anna heidän tehdä kaikkea mahdollisimman hyvin: he haluaisivat siirtyä immunokastraatioon, joka olisi eläimille parempi, mutta teurastamot eivät tätä hyväksy. Mutta tieteellistä yhteistyötä hän kiitti vuolaasti.

– Yhteistyö Helsingin yliopiston kanssa on ollut korvaamatonta. Haluamme hyödyttää Suomen sikatuotantoa, jotta myös lainmuutos perustuisi suomalaiseen tutkimukseen, Ollikkala kertoi.

Adoptiokoiria ja –norsu

Leena Meri (ps.), juristiedustaja Hyvinkäältä korosti, ettei lainkaan pidä paikkaansa, etteivät perussuomalaiset piittaisi eläimistä. Päinvastoin.

– Eläinsuojeluryhmässä aktiivisimmat jäsenet ovat perussuomalaisten neljä naista. Olen ollut ikäni eläinten kanssa tekemisissä; minulla on Romaniasta adoptiokoiria ja viimeisimpänä olen hankkinut Keniasta adoptionorsun, joka siellä asustelee. Vastustan salametsästystä, Meri kertoi.

– Toivon, että kun osallistumme tällaiseen työhön, saamme lisättyä kansalaisten tietoisuutta eläinten oikeuksista. Valitettavasti asiat ovat nousseet usein muista syistä otsikoihin, Meri pahoittelee.

Hän piti hyvänä tasapainon hakemista hyvään tuotantoon ja siihen, ettei samalla rasitettaisi tuottajia liikaa.

– Silti toivon, että lakiin kirjattaisiin eläimen itseisarvo ja se muuttunut käsitys siitä, ettei eläin ole pelkkä esine, jota voidaan vain juridisesti liikutella. Olen kuullut, että joillekin tämä on ongelma, mutta en ymmärrä miksi se kenellekään voisi sellainen olla, Meri puntaroi.

– Jos vaakalaudalla on eläimen kipu ja kärsimys, joka voidaan arvioida ja taloudellinen etu, niin panen eläimen hyvinvoinnin taloudellisen tilanteen edelle, Meri korosti ja sanoi, että erimielisyyttä voi olla siitä, paljonko kipua pitää sietää.

Eläimen suojelija ei ole hörhö

– Ei ole huono asia olla eläimen asialla. Minullekin on sanottu, että olen hörhö kun puhun eläinten asioista. Kun olen päivittänyt esimerkiksi halal-lihasta, jota tehtäessä eläin voi kärsiä tai kuinka Kiinassa on koiria kidutettu ja syöty, on kysytty, eikö minua kiinnosta ihmisten hyvinvointi? Mutta eihän eläimistä välittäminen ole ihmisiltä pois! Meillä ei ole mitään oikeutta aiheuttaa tarpeetonta kipua eläimille, se on mielestäni ehdoton lähtökohta, Meri linjasi.