Antikainen: Mihin kaikkiin takuutuksiin Jutta Urpilainen kirjoittaisi komissaarina nimensä?

Sdp julkisti eilen illalla ehdokkaansa Suomen EU-komissaariksi. Moni varmaan hieraisi silmiään, kun selvisi, että ehdokkaana on Jutta Urpilainen, joka ei ollut ehdokkaana europarlamenttivaaleissa.

Samaan aikaan sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne totesi toivovansa Suomelle mahdollisimman painavaa salkkua. Kaikki katastrofin ainekset ovat siis olemassa.

– Ministerin tehtävään edellytetään, että valittava henkilö on rehellisenä ja taitavana tunnettu Suomen kansalainen. Vaikka komissaarin kohdalla vastaavia vaatimuksia ei ole, ei se silti tarkoita sitä, että komissaaria esittävän tahon tulisi toimia päinvastaisella tavalla, perussuomalaisten kansanedustaja Sanna Antikainen pohtii.

Valehteliko Urpilainen sopimuksen sisällöstä?

Suomen aikaisemmista komissaareista Erkki Liikanen, Olli Rehn ja Jyrki Katainen ovat toimineet EU:n talous- ja raha-asioista vastaavina komissaareina. Tämä lienee painava salkku, jota Suomi nytkin on tavoittelemassa.

– Suurin ongelma Urpilaisen uskottavuuden kannalta on hänen toimintansa valtiovarainministerinä. Joko Urpilainen ei tiennyt, mistä oli päättämässä, kun hän yritti hankkia Suomelle vakuuksia Kreikan tukipakettiin, tai vaihtoehtoisesti hän yritti tarkoituksellisesti valehdella kansalle sopimuksen todellisesta sisällöstä. Vaikea sanoa, kumpi on huolestuttavampi vaihtoehto, mutta kumpaakaan on todella vaikea pitää positiivisena meriittinä, Antikainen pohtii.

Kävelevä katastrofi ei vakuuta

Antikainen kysyy, miten voidaan olettaa, että Jutta Urpilainen ajaisi talouskomissaarina Suomen tai edes koko EU:n etua, jos hän on jo aikaisemmin osoittanut, ettei ole tehtäviensä tasalla tai ajaa jonkin muun tahon etua kuin oman maansa.

– Tällaisen kävelevän katastrofin valinta Suomen komissaariksi ei anna kovin hyvää kuvaa sdp:stä, kun puolueella olisi ollut käytettävissään myös laajalti arvostettu ja kyvykkäänä pidetty ehdokas, joka oli vaaleissa ehdokkaana ja keräsi yksin lähes puolet puolueensa äänistä, Antikainen ihmettelee.

Kyvykkyyttä ei saa ohittaa sukupuolen vuoksi

Urpilaisen valintaa komissaariksi on yritetty perustella tasa-arvosyillä ja sillä, että Suomella ei ole ollut vielä yhtään naiskomissaaria. Samaan aikaan Ruotsilla ei kuitenkaan ole ollut yhtään mieskomissaaria, mutta kukaan ei tunnu pitävän tätä ongelmana.

– Tasa-arvon edistäminen on tärkeää, mutta sitä ei pitäisi käyttää keppihevosena siihen, että tärkeän tehtävän täyttämisessä sekä osaaminen että luotettavuus sivuutetaan kokonaan. Tällainen toiminta on omiaan johtamaan siihen, että Suomen kansainvälinen uskottavuus kärsii ja pätevätkin naisehdokkaat leimautuvat pelkästään sukupuolensa perusteella tehtäväänsä valituiksi.

– Kyvykkyyden ja vaalituloksen ohittaminen pelkän sukupuolen perusteella ei edistä todellista tasa-arvoa eikä luottamusta demokratiaan, Antikainen moittii.

Valikoiva tasa-arvoajattelu sopii vihervasemmistolle

Valikoiva tasa-arvoajattelu on ollut vihervasemmistoleirissä voimissaan aikaisemminkin. Naisen valitseminen on tärkeää vain silloin, kun kyseessä on ideologisesti sopiva ehdokas.

– Kun Tarja Halonen oli ehdolla presidentiksi, feministit julistivat kilpaa, kuinka tärkeää on, että naiset äänestävät vaaleissa naista. Viime presidentinvaaleissa, kun perussuomalaisten Laura Huhtasaari haastoi kokoomuksen Sauli Niinistön, samat tahot olivat naisen äänestämisen tärkeydestä hipihiljaa, Antikainen kiteyttää.