Asuntomarkkinat jakautumassa kahtia pääkaupunkiseudulla: Vieraskieliset valtaavat vanhat lähiöt – pako hyville alueille nostaa hintoja hyytävää vauhtia

Vanhojen asuntojen hinnat ovat nousseet Helsingissä yli 8 prosenttia vuodessa. Vantaalla hinnat ovat laskeneet. Syitä on toki monia, mutta hinnat putoavat tilastollisesti tarkastellen siellä, missä vieraskieliset asettuvat taloksi.

Joulukuussa vanhojen asuntojen hinnat nousivat Helsingissä Uusisuomi-uutislehden hankkimien ennakkotietojen mukaan 8,2 prosenttia vuoden takaisesta. Myös asuntokauppoja tehtiin ennätysmäärä: Kauppalehden haastatteleman Suomen suurimman kiinteistönvälitystoimiston toimitusjohtajan mukaan yhtiön tekemät vanhojen asuntojen kaupat kasvoivat pääkaupunkiseudulla joulukuussa 52 prosenttia vuodesta 2019.

Helsingin hyvillä alueilla asunnoista maksetaan jo hintoja, joihin ostajilla enää harvoin on rehellisesti sanottuna varaa. Lauttasaaressa 3h+kk maksoi joulukuussa runsaat 7 000 euroa neliöltä. Kruununhaassa vajaan 30 neliön hellahuoneesta joutui pulittamaan lähes 10 000 euroa neliöltä. Ja tämä oli vasta tarjouskaupan lähtöhinta yksiöstä, jonka oviaukon korkeus kellarissa oli silmämääräisesti arvioiden noin 160 senttiä. Ikkunasta näkyivät sisäpihalla kävelevien takinliepeet.

Jos tavallinen tallaaja ostaa Helsingin hyvältä alueelta yksiön ilman säästöjä, hän joutuu ottamaan 300 000 euroa lainaa ja takauksia. Vaikka laina-aika olisi yli 20 vuotta, rahan hinta lyhennyksineen on nollakorkojen vallitessakin reippaasti yli tonnin kuussa. Korkojen nousuun onkin harvemmalla sitten varaa. Mutta kauppa käy sillä hyville alueille on tunkua. Harva tulee miettineeksi sitä, että aikanaan harmaahapsella voi olla kourassaan vain luu.

Vanhoihin lähiöihin muuttajista puolet vieraskielisiä

Vantaalla myynnissä on yksiöitä ja kaksioita, joiden runsaan 2 000 euron neliöhinta ei peitä edes taloyhtiöiden tulevien putki- ja julkisivuremonttien kuluja. Vuodessa hinnat ovat laskeneet 1,6 prosenttia. Tilanne on raastava, sillä pankit tuskin luotottavat hankkeita, joiden takausarvo on miinusmerkkinen. On mahdollista, että pääkaupunkiseudun ensimmäiset slummit ovat pian totta lähiöissä, joissa talojen korjaaminen saatikka uusien rakentaminen ei kannata.

Kiinteistönvälittäjät kertovat epätieteellisessä kyselyssä Vantaan matalien asuntohintojen syyksi sen, että kerrostalot ovat usein peräisin 1960-1970 -luvuilta ja niissä suuret remontit ovat tekemättä. Ja toki on myös niin, että runsas sosiaalinen vuokra-asuminen näyttäisi laskevan omistusasuntojen hintoja kyseisillä alueilla. Siksi – ainakin juhlapuheissa – päättäjät periaatteessa suosivat eri asumismuotojen sekoittamista syrjäytymisen välttämiseksi.

Vantaan Sanomat kertoi jo vuosi sitten, että lähes puolet Vantaan vanhoihin lähiöihin muuttajista on vieraskielisiä. Siis muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea äidinkielenään puhuvia henkilöitä. Vantaan kaupungin tilastopalveluyksikön mukaan vuonna 2008 heitä oli 22,8 prosenttia ja 2017 jo 46,8 prosenttia muuttajista. Syyksi mainitaan muun muassa vanhojen lähiöiden edullinen ja monipuolinen asuntokanta sekä tulijoiden monesti suuret perhekoot. Toki syynä on varmasti sekin, että Vantaan väestönkasvusta 70-80 prosenttia on jo pitkään koostunut vieraskielisistä.

Helsinkiin muutetaan paljon ulkomailta

Helsingin Sanomat teki jälleen ulkojournalistisen kvanttihypyn jutussaan ”Osittain selittämätön ilmiö jakaa maakuntien asukkaita Helsingin eri alueille”. Jutun tarkoituksena oli ilmeisesti kertoa, mistä päin kullekin asuinalueelle on muutettu. Selittämätöntä jutussa oli se, ettei siinä puhuttu sanaakaan jutun varsinaisesta uutisesta, joka kertoo siitä, mistä kaukaa kaupungin asukkaat oikeasti ovat lähtöisin. Savolaisten ja karjalaisten osuus kaupungin väestössä on nimittäin prosenttien ja niiden osien luokkaa.

Runsaaseen kymmeneen lähiöön on HS:n hakukoneen mukaan useimmiten muutettu ulkomailta tai puntit ovat tasan pääkaupungin sisäisen muuttoliikkeen kanssa. Näitä seutuja ovat Meri-Rastila, Itäkeskus, Kallahti, Kivikko, Kurkimäki, Itä-Pasila, Vesala, Malminkartano, Kontula, Reimarla, Pihlajisto, Jakomäki, Kannelmäki ja Viikin tiedepuisto. Kyseisisillä alueilla asumistukea saadaan keskimääräistä enemmän ja omistusasunnot ovat pääosin muuta Helsinkiä edullisempia.

Eliitin ylistämät hipsterikaupunginosat Kallio, Vallila ja Hermanni eivät ole ulkomailta muuttaneiden suosiossa ja niissä asunto-osakkaiden omaisuusarvot kasvavat kohisten. Hyvinvointi onkin usein edellytyksenä rajat ylittävälle suvaitsevaisuudelle.