Eerolan mielestä suorassa demokratiassa piilee vaaroja: ”Media voi johtaa kansaa harhaan luomalla tietynlaisia mielikuvia”

Juho Eerola muistuttaa, kuinka 1990-luvulla EU-äänestyksen alla media lobbasi vahvasti unionijäsenyyden puolesta. – Mediassa puhuttiin lähinnä vain positiivisista asioista, kuten siitä että ruuan hinta halpenee. Missään ei kerrottu, että Suomi joutuu luopumaan omasta valuutastaan. Sitäkään ei kerrottu, että EU:ssa rajat aukeavat niin, että tuhansia ihmisiä pääsee vaeltamaan Suomeen.

Perussuomalaisten puheenjohtajiston kyselytunnilla puolueen 3. varapuheenjohtaja Juho Eerola sai vastattavakseen hänelle lähetetyn kysymyksen suoran demokratian toimivuudesta. Eerolaa haastatteli perussuomalaisten poliittinen suunnittelija Riikka Purra.

Mitä mieltä olet suorasta demokratiasta ja millaisissa asioissa se voisi toimia?

– Sveitsissä se käytännön tasolla saattaa hyvinkin toimia. Verkossa törmää usein kommentteihin siitä, kuinka sveitsiläiset ovat tietyssä asiassa äänestäneet fiksusti. Suora demokratia on sinänsä kaunis ja hyvä ajatus. Suomessa on kysytty suoraan kansan mielipidettä kaksi kertaa: toinen aikoinaan oli kieltolain poistaminen ja toinen taas se tilanne kun Suomi 1990-luvulla liittyi Euroopan unioniin. Muistan itse hyvin EU-äänestyksen. Se oli toinen vaali, missä itse pääsin äänestämään. Siihen aikaan media kampanjoi hyvin voimakkaasti EU:n puolesta, että ikään kuin meidän olisi pakko liittyä unioniin.

Eerolan haastattelu. Youtube, 38 min.

– Media ei kuitenkaan kertonut esimerkiksi siitä, että EU:hun liittymisen myötä käyttöön tulisi myöhemmin yhteinen raha. Missään ei siis kerrottu, että Suomi joutuu luopumaan omasta valuutastaan unionijäsenyyden myötä. Sitäkään ei kerrottu, että EU:ssa rajat ovat auki niin, että tuhansia ihmisiä pääsee vaeltamaan Euroopasta Suomeen. Puhuttiin lähinnä vain positiivisista asioista, kuten siitä, että ruuan hinta halpenee.

– Suora demokratia voi siis olla myös vaarallista. Kansaa voidaan johtaa pahastikin harhaan luomalla tietynlaisia mielikuvia, ei pelkästään valemediassa vaan myös perinteisessä mediassa, jonka vyörytys EU:n puolesta oli massiivista tuolloin 1990-luvun puolessavälissä. EU-kriittiset näkemykset eivät päässeet esille käytännössä missään.