Koskenkylä: Arviointineuvoston raportti antaa karmean kuvan Sanna Marinin hallituksen talouspolitiikasta – ”Ei tajua riskejä, kasvattaa julkisia menoja surutta”

Talouspolitiikan arviointineuvosto antoi Marinin hallitukselle poikkeuksellisen kovaa kritiikkiä. VTT Heikki Koskenkylä arvioi maan taloustilannetta Suomen Uutisille.

Talouspolitiikan arviointineuvoston raportti julkistettiin 28.1.2020. Vuonna 2014 perustettu neuvosto koostuu pääosin taloustieteilijöistä. Puheenjohtaja on nyt Turun yliopiston taloustieteen professori Jouko Vilmunen. Tätä professorin virkaa hoiti aiemmin Matti Virén, nyt emeritusprofessori. Neuvoston jäsenenä on myös Oxfordin yliopiston taloustieteen professori Martin Ellison.

”Hallituksen talouspolitiikka on rakennettu hyvin hataralle pohjalle. Tavoitteet ovat epärealistisia ja ristiriitaisia.”

Neuvoston raportti on poikkeuksellisen kriittinen hallituksen talouspolitiikan suhteen. Pääministeri Sanna Marin (sdp.) totesi raportista, että se pitää ottaa vakavasti. Silti hän sanoi, että hallitus noudattaa ohjelmaansa määrätietoisesti ja saavuttaa tavoitteensa. Valtiovarainministeri Katri Kulmuni (kesk.) puolestaan sanoi, että hallitus saavuttaa asetetut tavoitteet.Työministeri Tuula Haatainen (sdp.) vannoi, että työllisyystavoite saavutetaan. Yksikään ministeri ei ole kommentoinut itse raporttia! Näyttää siltä, että he eivät suhtaudu raporttiin vakavasti, tuskin he edes lukevat sitä. Raportti on erittäin huolella tehty ja korkeatasoinen. Ilmeisesti hyvin monet ekonomistit Suomessa ovat samaa mieltä raportin analyyseista. Näin voidaan päätellä julkisesta keskustelusta.

Neuvoston kritiikki harjoitettavaa talouspolitiikkaa kohtaan on kovempaa kuin aiemmissa raporteissa. Professori Ellison piti suurena yllätyksenä sitä, että hallitus noudattaa talouspolitiikkaa joka toteutuessaan johtaisi siihen, että Suomi rikkoisi EU:n talouspolitiikan sääntöjä!

Hallitusohjelman tavoitteena on, että normaalin kansainvälisen talouden tilanteessa julkinen talous olisi tasapainossa hallituskauden lopulla vuonna 2023. Lisäksi julkisen velan suhde bruttokansantuotteeseen alenisi nykytasoltaan. Arviointineuvoston mukaan näin ei kuitenkaan tapahtuisi vaan velka-aste kasvaisi merkittävästi. Myös VM:n lokakuun ennusteen mukaan velka-aste kasvaisi vuoteen 2023 mennessä.

”Hallitus ei ole ohjelmassaan juuri lainkaan tajunnut, miten yrityssektorin työllisyyttä voitaisiin kohentaa. Tätä asiaa punavihreä hallitus ei edes halua ottaa esille.”

Kaiken kaikkiaan neuvoston raportti antaa karmean kuvan Sanna Marinin hallituksen talouspolitiikasta. Kritiikki kohdistuu erityisesti seuraaviin asioihin:

– Finanssipolitiikka on liian löysää taloustilanteeseen nähden ja pelivaraa ei ole, jos taantuma tulee.

– Työllisyyden kohentaminen 75 prosentin tasolle (eli 60 000 työllistä lisää) on puutteellisesti suunniteltu ja keinot ovat hakusessa.

– Työllisyyden kasvun vaikutukset julkiseen talouteen riippuvat olennaisesti käytettävistä keinoista, esimerkiksi palkkatuen runsas käyttö kohentaa julkisia tuloja varsin vähän. Palkkatuki onkin suoraa yritystukea.

– Työllisyyden kasvun tulisi tapahtua täysiaikaisissa työpaikoissa, työpaikkojen tulisi syntyä yksityiselle sektorille ja korkean tuottavuuden aloille.

– Ruotsin kokemusten perusteella voidaan sanoa, että palkkatuki parantaisi lähinnä matalapalkka-alojen ja heikon tuottavuuden alojen työllisyyttä. Myös pitkäaikaistyöttömyyttä se voisi vähentää. Palkkatuen käytöllä ei kuitenkaan voida parantaa olennaisesti julkisen talouden tuloja.

– Eri-ikäisille työntekijäryhmille pitäisi suunnitella erilaisia keinoja, esimerkiksi nuoret työntekijät 16-30 v, keski-ikäiset ja vanhemmat 55-64 vuotiaat.

– Pelkillä ns. pehmokeinoilla ei työllisyys kohene riittävästi vaan tarvitaan ”keppiä ja porkkanaa”.

Piakkoin eläkkeelle siirtyvä VM:n valtiosihteeri Martti Hetemäki kertoiviime syksyn haastatteluissa keskeisiä työllisyyden lisäämiseen liittyviä tosiasioita.

Helsingin Sanomissa 28.9.2019 Hetemäki totesi, että Suomessa olisi 91 000 ihmistä enemmän töissä, jos meillä olisi sama työllisyysaste 55-64-vuotiailla kuin Ruotsissa. Vaikutus julkiseen talouteen olisi jopa 2,5 miljardia euroa. Lisäksi jos Suomessa olisi kokonaisuudessa sama työllisyysaste kuin Ruotsissa niin meillä olisi peräti 290 000 lisätyöllistä.

Talouselämässä 27.9.2019 Hetemäki esittää samoja lukuja. Lisäksi tuo sama työllisyysaste Ruotsin kanssa parantaisi julkista taloutta pysyvästi eli joka vuosi kymmenen miljardia euroa.

Kestävyysvajeen ongelmaa ei silloin olisi lainkaan. Hetemäen arvioiden perusteella voidaan sanoa, että hallituksen työllisyysasteen tavoite 75 prosenttia on varsin vaatimaton. Se ei riitä alkuunkaan poistamaan kestävyysvajetta. Useissa EU-maissa työllisyysaste on paljon korkeampi, kuten Ruotsissa, Tanskassa, Hollannissa, Itävallassa ja Saksassa 76-78 prosentin tasolla. Lisäksi arviointineuvosto ei edes näytä uskovan 75 prosentin tason saavuttamiseen.

Julkinen sektori on Suomessa jo nyt ylisuuri, se on EU-maiden suurimpia koska meillä sen työllisyysosuus on lähes 30 prosenttia eli yli 600 000 henkilöä. Hallitus ei ole ohjelmassaan juuri lainkaan tajunnut, miten yrityssektorin työllisyyttä voitaisiin kohentaa. Tätä asiaa punavihreä hallitus ei edes halua ottaa esille. Suomessa on noin 270 000 yritystä (poislukien maa- ja metsätalous). Mikroyrityksiä, joissa on 2-9 henkilöä, on noin 80 000 ja yksinyrittäjiä 170 000. Yksinyrittäjät eivät ole työnantajayrityksiä. Suurten yritysten työllisyys laskee Suomessa, mutta kasvaa ulkomailla tytäryrityksissä. Työllisyyden kohentuminen nykyiselle 73 prosentin tasolle on tullut kokonaan pienimpien yritysten kautta.

”Pienten yritysten kautta olisi suuri potentiaali lisätä työllisyyttä jopa muiden pohjoismaiden tasolle. Hallitukselta puuttuvat lähes kokonaan keinot tällä alueella.”

Jos yksinyrittäjistä joka toinen ryhtyisi työnantajaksi ja rekrytoisi yhden työntekijän, tulisi työllisiä tulisi henkilöä lisää. Suomen Yrittäjien selvitysten mukaan työnantajaksi ryhtymisessä on suuria esteitä ja riskejä. Myös liikaa byrokratiaa pelätään. Pienten yritysten kautta olisi suuri potentiaali lisätä työllisyyttä jopa muiden pohjoismaiden tasolle. Hallitukselta puuttuvat lähes kokonaan keinot tällä alueella. Neuvoston raportissa ei tätä pienten yritysten keskeistä roolia tuoda selkeästi esille.

Hallitus on mainostanut kovasti tulevaisuusinvestointeja. Arviointineuvosto pitää näitä enemmänkin kulutusmenoina kuin investointeina. Neuvosto pitää kyseenalaisena, että tällaisia menoja rahoitetaan valtion omaisuutta myymällä. Omaisuuden käytön tulisi perustua strategisiin päätöksiin eikä julkisen sektorin rahoituksen kattamiseen.

Neuvosto varoittaa, että julkinen kestävyysvaje voi kasvaa edelleen. Kestävyysvaje on nyt noin 10 miljardia euroa eli viisi prosenttia BKT:stä. Neuvosto arvioi, että velka-aste voi nousta jopa 80 prosenttiin 15 vuodessa.

”Näyttääkin ilmeiseltä, että hallitus ei ole tiedostanut lainkaan julkiseen talouteen liittyviä riskejä vaan kasvattaa julkisia menoja surutta.”

Julkisella sektorilla on myös merkittäviä riskejä valtavasti kasvaneissa takauksissa. Ne ovat pääosin viennin rahoituksen takauksia. Suhteessa bruttokansantuotteeseen takaukset olivat vuonna 2018 peräti 32,6 prosenttia, mikä on EU-maiden suurin luku. Ruotsissa ja Tanskassa suhde oli vain 10 ja 15 prosenttia. EU:n komissio ja OECD ovat varoittaneet takausten suuresta määrästä. Myös arviointineuvosto varoittaa takausten riskeistä. Näyttääkin ilmeiseltä, että hallitus ei ole tiedostanut lainkaan julkiseen talouteen liittyviä riskejä vaan kasvattaa julkisia menoja surutta. Takausten suuri määrä puoltaa julkisessa velkaantumisessa varovaista linjaa.

Hävittäjälentokoneiden uusiminen lisää myös Suomen velkaantumista olennaisesti.

Yritystukia on Suomessa talouden kokoon suhteutettuna lähes eniten EU-maista. Tukia on ollut viime vuosina noin 4 miljardia vuodessa. Viimeisten 15 vuoden aikana jokainen hallitus on yrittänyt karsia tukia, mutta epäonnistunut. Nykyinen hallitus vannoo karsivansa tukia. Toistaiseksi on toteutettu vain parafiinisen dieselöljyn verohuojennuksen poistaminen. Se vähentää tukia 120 miljoonaa euroa. Toisaalta hallitus suunnittelee suurta palkkatukien lisäämistä työllisyyden kasvattamiseksi. Tämä saattaa lisätä yritystukia satoja miljoonia vuodessa. Myös yritystukien karsinnassa hallitus epäonnistunee.

Hallituksen energia- ja ilmastopoliittiset tavoitteet ovat epärealistisia ja ristiriitaisia. Kivihiilestä tuskin pystytään luopumaan suunnitellussa aikataulussa. Uuden ydinvoiman käyttöönotto viivästyy. Tuulivoimaa ei voida lisätä suuria määriä, sen käyttöön liittyy suuria ongelmia. Haittavaikutukset ihmisille, linnuille ja ympäristölle ovat suuria. Tämä on havaittu myös Saksassa, jossa uuden tuulivoiman rakentaminen on romahtanut viime vuosina.

Hallitus kaavailee myös turpeen käytön vähentämistä energiantuotannossa. Turve on osittain uusiutuvaa. Suomen huoltovarmuus poikkeusoloissa edellyttää turpeen käyttöä, koska jo nyt olemme liian riippuvaisia sähkön tuonnista. Päästöt vähenevät huomattavasti, jos turvetta käytetään yhdessä hakkuu- ja muiden jätteiden kanssa. Myös turvevoimaloiden tekninen kehitys tulee vähentämään päästöjä.

Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että hallituksen talouspolitiikka on rakennettu hyvin hataralle pohjalle. Tavoitteet ovat epärealistisia ja ristiriitaisia. Julkisia menoja lisätään holtittomasti. Suomen julkisen talouden tilanne on huomattavasti huonompi kuin Ruotsissa, Tanskassa, Hollannissa ja Saksassa. Meillä on jatkuva budjetin alijäämä ja monien kuntien talous lähes kriisitilanteessa. Julkiset menot suhteessa bruttokansantuotteeseen ovat EU- ja OECD-maiden korkeimpia Ranskan kanssa. Menoja rahoitetaan maailman lähes korkeimmalla veroasteella. Kaikki verot suhteessa BKT:hen ovat huipputasolla noin 43 prosenttia.

Palkkojen verotus on Suomessa erityisen korkealla tasolla. Veronmaksajain Keskusliitto on tehnyt jo pitkään palkkaverotuksen vertailua Suomen ja muiden maiden välillä. Suomen tuloveroprosentti ja erityisesti lisätulojen verotus ovat vertailumaita paljon korkeampia. Jo alemmilla keskituloisilla ero muihin maihin kasvaa suureksi ja ylemmissä tuloluokissa ero on jopa seitsemän prosenttiyksikköä.

”On erittäin outoa, että julkisia menoja lisätään ja veroja korotetaan. Nämä haittaavat talouskasvua ja työllisyysasteen nostamista.”

Edellä todetun valossa on erittäin outoa, että julkisia menoja lisätään ja veroja korotetaan. Nämä haittaavat talouskasvua ja työllisyysasteen nostamista. Hallitus ei panosta lainkaan työmarkkinoiden uudistamiseen. Euroon kuuluminen merkitsee, että Suomi ei voi devalvoida, jos kilpailukyky heikkenee. Suomen sopeutumiskykyä erilaisiin häiriöihin pitäisi parantaa. Tätä varten tarvittaisiin työmarkkinoille paikallista sopimista ja julkiseen talouteen puskureita. On mahdollista, että nykyinen hallitus harjoittamallaan talouspolitiikalla ajaa Suomen entistä pahempiin rakenteellisiin ongelmiin ja julkisen talouden kasvavaan velkakierteeseen. Suomea ei pelasteta poseeraamalla kansainvälisessä mediassa. Tulevat hallitukset joutuvatkin korjaamaan aikanaan nykyisen hallituksen jälkiä.