Koskenkylä: EU:n budjettisuunnitelma osin oikealla linjalla, mutta Suomen hallitus sekoilee

VTT Heikki Koskenkylä arvioi Suomen hallituksen EU-budjettilinjausten olevan vanhoillisia ja ristiriitaisia, eivätkä ne vastaa Suomen yleistä etua.

Taustaa: Euroopan komissio esitteli budjettikomissaari Günther Oettingerin johdolla vappuviikolla EU:n budjetin peruslinjat vuosille 2021–2027. Budjetti kasvaisi jonkin verran edellisestä kaudesta, mutta reaalisesti vain vähän (oletuksena 1,5 % inflaatio). Budjetin kokonaissumma olisi 1280 mrd. euroa (1,28 biljoonaa). Perusongelmana esityksessä on Britannian eron Brexitin käsittely. Britannia on ollut huomattava nettomaksaja. Luonnollisin tapa rakentaa uusi budjetti olisi eliminoida Britannian osuus kokonaan tuloista ja menoista sekä rakentaa uusi budjetti alemmalta lähtötasolta. Nyt kuitenkin kaavaillaan jäsenmaksujen korotuksia, joilla paikattaisiin Britannian noin 12 miljardin euron aukkoa vuosittain tulopuolella. Saksan hallitus on alustavasti ilmoittanut olevansa halukas nostamaan osuuttaan. Monet maat kuten Suomi vastustavat jäsenmaksujen nostamista.

Budjettineuvottelut jatkuvat nyt seuraavat kaksi vuotta ja viimeistään syksyllä 2020 pitäisi uusi 7-vuoden budjetti olla hyväksytty. Euroopan parlamentti käsittelee myös budjettia ja sen tulee puoltaa esitystä. Lopullisesti budjetin hyväksyy Eurooppa-neuvoston kokous, jonka tulee olla yksimielinen.

Suurin osa budjetista maatalous- ja koheesiotukea

Budjetin käsittelyyn sisältyy nyt poikkeuksellisen suuria rahamääriä ja poliittisia ehtoja koskevia ongelmia. Maataloustuet ja koheesiotuet ovat jo pitkään olleet yli 60 prosenttia budjetin menopuolesta. Koheesiotuet kohdistuvat köyhille alueille ja ovat eräänlaista EU:n aluepolitiikkaa. Tällaista yksioikoista tukirahan jakoa on laajalti pidetty tehottomana ja talouden vanhoja rakenteita tukevana. Monet katsovat, että yhteisiä varoja tulisi käyttää talouden rakenneuudistuksiin, yhteisiin koko EU:ta hyödyttäviin hankkeisiin ja tulevaisuuteen suuntautuviin hankkeisiin, kuten T&K menoihin, innovaatioiden tukemiseen ja koulutuksen edistämiseen.

Maailmanpoliittisen tilanteen kasvaneet ongelmat, jotka liittyvät EU:n kannalta turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan, terrorismin torjuntaan, rajavalvontaan, kyberhäirintään ja maahanmuuton hallintaan ovat koko EU:lle hyödyllisiä ja pitkälti jo välttämättömiä rahankohteita. Näihin tulisi satsata yhteisiä varoja selvästi nykyistä enemmän.

Komissio onkin tehnyt merkittävän ehdotuksen alkaa vähentää suoria maataloustukia noin viidellä prosentilla ja karsia myös koheesioavustuksia. Erityisesti koheesiorahojen käytössä on esiintynyt holtittomuutta ja korruptiota eikä varojen käyttöä ole pystytty kunnolla valvomaan. Monet maat näyttävät kannattavan tällaista EU:n budjetin menopuolen rakenteellista muutosta. Sitä onkin ehdotettu jo ainakin 10 vuoden ajan. Vastarintaa muutokselle ilmeni silti myös heti useiden maiden taholta.

Oikausvaltioperiaate

Jo edellä mainitut komission muutosehdotukset tulevat aiheuttamaan kiivasta väittelyä ja erimielisyyttä. Ranska on ainakin aiemmin puolustanut saamiaan suoria maataloustukia hyvin kiivaasti. Vielä kiihkeämpi keskustelu syntynee komission ehdotuksesta, että maatalous- ja koheesiotukien saaminen kytkettäisiin siihen, noudattaako saajamaa EU:n yhteisiä arvoja ja erityisesti oikeusvaltion periaatteita. Jos havaitaan rikkomuksia, niin tukia voitaisiin karsia tai lykätä tuonnemmaksi. Kyseessä olisi uusi sanktio EU:n käyttöön, jolla jäsenmaat pidettäisiin ”kurissa ja nuhteessa” arvojen suhteen. Tällainen sanktion käyttö vaatisi ilmeisesti yksimielistä päätöstä, mitä on vaikeaa saavuttaa. Oikeusvaltioperiaatteesta ja EU:n arvojen liittämisestä tuen saannin ehdoksi on jopa suurta erimielisyyttä Saksassakin. CSU:n johto suhtautuu hyvin epäilevästi kun taas CDU-puolue ja liittokansleri Angela Merkel kannattavat tiukkoja ehtoja. Pääministeri Juha Sipilä puolusti heti oikeusvaltioperiaatteeseen sidottua ehdollisuutta tukien saamisessa, mutta hallituksen sisällä on näkemyseroja.

PS-puolue ei myöskään näytä olevan ehdollisuuden kannalla. Juristikansanedustajat Leena Meri (ps.) ja Ville Tavio (ps.) ovat kritisoineet ehdollisuutta voimakkaasti. Tavio kommentoi pitävänsä tällaista ehdollisuutta erittäin kyseenalaisena ja vaarallisena. Tällä tiellä ”EU lipuu kohti totalitarismia, jossa rangaistaan jäsenvaltioita kansallismielisyydestä”.

Tavion arvioon voidaan lisätä se, että EU:ssa on jo voimassa olevia sanktiomahdollisuuksia vakaus- ja kasvusopimuksen rikkomuksista, mutta niitä ei ole käytetty kertaakaan, vaikka sopimusta on rikottu lukuisia kertoja. Esim. Ranskan budjetin alijäämä on ollut lähes joka vuosi yli kolmen prosentin rajan. Vakavana arvojen rikkomuksena voidaan pitää monien jäsenmaiden jopa laajaakin korruptiota. Tätä on liittynyt myös EU:lta saatujen tukien käyttöön. Komissio on ollut täysin voimaton korruption vähentämisessä. Tällä alueella komission tulisikin olla aktiivinen ja kehittää sanktiointia sinne.

Erikoista oli maatalousministeri Jari Lepän ulostulo asiassa heti budjettiluonnoksen julkistettua. Hän tyrmäsi heti noin viiden prosentin maataloustukien leikkaukset mahdottomina. Seitsemän vuoden aikana Suomen saamat tuet laskisi noin 20 miljoonaa euroa. Suomi saa vuosittain EU:n tukia maatalouteen 870 milj. euroa. Kaikkiaan maatalouden saama tuki on noin kaksi miljardia euroa. Jotkut tunnetut oikeusoppineet arvelevat, että Leppä voi olla jäävi käsittelemään tällaisia asioita, koska hänen oma maatilansa saa tukea yli 100 000 euroa vuodessa.

Komissiolla on ollut taka-ajatuksena, että kun maatalous- ja koheesiotukia vähennetään niin maat saavat itse hoitaa oman lisätukensa näille alueille. Tällöin tukien käyttöä on helpompi valvoa ja käyttö tehokkaampaa ja vähemmän korruptiota kuin EU:n tehottomassa keskitetyssä byrokratiassa.

Miten budjetti tulisi rakentaa?

Kaiken kaikkiaan EU:n budjetti vuosille 2021-2027 tulisikin rakentaa seuraaville periaatteille:

1. Budjettien kokoa ei kasvateta ja Britannian jättämää aukkoa ei täytetä jäsenmaksujen korotuksella.
2. Maatalous- ja koheesiotukien määriä aletaan vähentää vuosittain tavoitteena saavuttaa 5 – 10 prosentin säästö uudella budjettikaudella. Jäsenmaat voivat itse korvata alentuneet tuet EU:sta omilla varoillaan.
3. Budjetin menoja lisätään yhteisissä hankkeissa ja erityisesti turvallisuuden hoidossa, terrorismin torjunnassa, rajavalvonnan tehostamisessa, pakolaisten palauttamisessa ja maanpuolustuksessa.
4. Lisäksi EU:n budjetin menoissa aletaan kasvattaa yhteisiä tutkimus- ja innovaatiohankkeita, edistää digitalisaatiota, tehostaa koulutusta yleensä ja parantaa yhteistä infrastruktuuria.

Tavoitteena tällä budjetin rakenteen muutoksella on edistää EU:n talouden dynaamisuutta, tuottavuutta ja kasvua eikä tukea vanhoja rakenteita. Suomen hallituksen EU:n budjetin linjaukset ovat vanhoillisia ja ristiriitaisia eivätkä ne vastaa Suomen yleistä etua.