Martin Scheininin vastine syyttömyysolettamaa koskevaan juttuun

Martin Scheininin vastine Suomen Uutisten eilen julkaisemaan juttuun ohessa:

Rikoslaki on kaikille sama – samoin rikoksesta syytetyn syyttömyysolettama

Etusivun kirjoituksenne ”Persujahdista riehaantunut oikeusproffa Martin Scheinin unohti jo syyttömyysolettamankin – prosessioikeuden professori palautti maan pinnalle” (24.1.2020) sisältää olennaisia asiavirheitä. Kirjoitus koskee yhteiskunnallisesti tärkeitä asioita, joten virheet tulee korjata.

Kävin 24.1.2020 Twitterissä vuoropuhelua kansanedustaja Leena Meren (PS) kanssa, ja keskusteluun liittyi myös muita ihmisiä. Kirjoituksenne perustuu tähän Twitter-keskusteluun, mutta ei anna siitä oikeaa kuvaa. Lehtenne ei myöskään ollut minuun yhteydessä ennen kirjoituksen julkaisemista.

Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviaisen pyydettyä eduskunnalta perustuslain 30 §:ssä tarkoitettua suostumusta asettaa kansanedustaja Juha Mäenpää (PS) syytteeseen kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, olen julkisuudessa katsonut Perussuomalaisten tekevän virheen, jos he määrävähemmistöllään estävät suostumuksen antamisen. Olen korostanut, että rikoslaki on kaikille sama ja että vain eduskunnan suostumuksen jälkeen tehtävällä syyttäjän päätöksellä syytteen nostamisesta tai syyttämättä jättämisestä, ja ensin mainitusta seuraavan oikeudenkäynnin kautta, voidaan ratkaista kysymys Mäenpään syyllisyydestä tai syyttömyydestä. Jos Perussuomalaiset estävät eduskunnan suostumuksen antamisen, Mäenpää jää asiassa suoritetun esitutkinnan lopputuloksen mukaisesti rikoksesta epäillyksi, pysyvästi.

Kansanedustaja, varatuomari, valtakunnanoikeuden jäsen Leena Meri puuttui kannanottoihini, kysellen eikö Mäenpää nauti ihmisoikeutena turvattua syyttömyysolettamaa. Hänen näkemyksensä ymmärtääkseni oli, että jos eduskunta epää luvan syytteen nostamiselle, Mäenpäästä tulisi syytön siihen rikokseen, josta häntä esitutkinnan tuloksena nyt epäillään.

Asia ei ole näin. Syyttömyysolettama kuuluu perustaviin ihmisoikeuksiin, ennen muuta Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 (2) artiklan nojalla. Huomionarvoista kuitenkin on, että tuolla sopimuskohdalla on oma soveltamisalansa, jota koskee Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen laaja arvovaltainen käytäntö. Syyttömyysolettama on rikoksesta syytetyn oikeus ja se kohdistuu erityisesti tuomioistuimeen, jonka toimintaa ei saa rasittaa ennakkokäsitys syytetyn syyllisyydestä. Syytetty on syyllinen vasta kun syyttäjä on näyttänyt tuomioistuimessa rikoksen toteen ja tuomioistuin on tämän vahvistanut. Siksi eduskunnan päätös estää syytteen nostaminen ei tekisi Mäenpäästä syytöntä vaan tämä jäisi pysyvästi rikoksesta epäillyksi. Ei rikolliseksi, ei syytetyksi, ei syyttömäksi – vaan rikoksesta epäillyksi.

Meri on viitannut myös Suomen omaan esitutkintalakiin, jonka mukaan syyttömyysolettama on voimassa jo esitutkinnan aikana. Tämä on totta, mutta ei muuta edellä sanottua. Mäenpää on nauttinut syyttömyysolettamaa poliisin esitutkinnassa, joka on päättynyt poliisin arvioon, jonka mukaan häntä epäillään rikoksesta. Jos oikeusprosessi jatkuisi syytteen ja oikeudenkäynnin kautta, hän saisi koko ajan hyväkseen syyttömyysolettaman. Mutta jos Perussuomalaiset eduskunnassa estävät syytteen nostamisen, se ei tee Mäenpäästä syytöntä.

Lehdessänne viitataan myös prosessioikeuden professori Mikko Vuorenpään tviitteihin, joissa hän näyttää antaneen tukensa Meren näkemyksille. Vuorenpään ja minun välinen näkemysero on kuitenkin näennäinen, koska puhumme eri asiasta. Vuorenpää käytti ns. analogia-argumenttia rinnastaen Mäenpään tilanteen tapaukseen, jossa tuomioistuin jättää sille esitetyn syytteen

tutkimatta. En kiistä sitä, mitä Vuorenpää tuossa toisessa asiassa sanoo, mutta totean ettei sillä ole nyt merkitystä. Vuorenpään kannanotot eivät muuta sitä, mitä olen sanonut syyttömyysolettaman soveltamisalasta. Hänen oma rinnastuksensahan koskee nimenomaisesti tilannetta, jossa henkilö on – toisin kuin Mäenpää – rikoksesta syytettynä.

En pidä oikeutettuna, että lehtenne välittää lukijoille käsityksen, että oikeustieteellinen asiantuntemukseni voitaisiin sivuuttaa sen vuoksi, että olen 1980-luvun alussa, tarkemmin sanoen 1981-82 ja siis lähes 40 vuotta sitten, osallistunut puoluepoliittiseen toimintaan. Kuten olen julkisesti tuonut esiin, kävin jo 1980-luvun puolivälissä läpi itsetutkiskelun, jonka kautta päädyin säilyttämään kriittisyyden ja jopa radikaalisuuden, mutta asettaen yksilön vapauden muiden arvojen yläpuolelle. Oikeustieteellisen asiantuntijan urani olen tehnyt tuon uudelleenarvioinnin jälkeen, erityisesti vuonna 1991 tarkastetusta väitöskirjastani lähtien.

Ei ole mitään ”persujahtia”. Rikoslaki on kaikille sama, eikä kansanedustajan menettelyllistä syytesuojaa tulisi mielestäni käyttää tämän perustavan periaatteen horjuttamiseen En ole ”riehaantunut” enkä käy ”hurjilla kierroksella”. Olen vain yrittänyt asiantuntemukseni perusteella mutta samalla kansantajuisesti selittää, mitä ihmisoikeuksiin kuuluva syyttömyysolettama tarkoittaa, ja mitä se ei tarkoita. Mielestäni Suomen Uutisten lukijoilla on oikeus tietää tämä.

Martin Scheinin 25.1.2020