Nousevat elinkustannukset ja koronakriisi lisänneet ruoka-avun tarvetta: ”Ihmisillä on hätä”

Valmiiksi pakatut ruokakassit odottavat hakijoita työttömien yhdistyksen ylläpitämässä Sattuman Kaapassa Rautavaaralla Itä-Suomessa. Koronaepidemia on lisännyt ruoka-avun tarvitsijoiden määrää eri puolilla Suomea, niin myös vajaan 1 600 asukkaan Rautavaaralla.

– Koronan vaikutus näkyi heti täällä. Ihmisillä on rahat tiukalla. Hakijoina on nuoria perheitä ja eläkeläisiä, mutta nyt myös työssäkäyviä ja lomautettuja, kertoo Rautavaaran Työraitti ry:n toiminnanohjaajan sijainen Merja Heikkinen.

Heikkisen mukaan yhdistys sai lokakuussa 3 000 kiloa EU:n ruoka-apua, josta tehtiin jaettavaksi 200 kassia. Niissä kaikissa on sama koostumus: mysliä, hapankorppua, vehnäjauhoa, kaurahiutaleita, keksiä, hernekeittoa, maitojauhetta ja lihapurkki.

– Tämä on ollut poikkeuksellinen vuosi. Kassien jakelu on käynnissä koko ajan. Hakijoita on ollut myös naapurikunnista, Heikkinen mainitsee.

Rautavaaran työttömät jakaa apua kaikille taustoja ja tarvetta sen enempää selvittämättä.

– Me emme kysy, paljonko taskussa on humisevaa. Hän, joka tulee hakemaan kassin, ei ole turhaan ilmaista ruokaa hakemassa. Se on hätäapu ja jatkaa esimerkiksi pienituloisen eläkeläisen ruokarahaa. Jos koronatilanne pahenee, niin avuntarve kasvaa, Heikkinen tuumii.

Puute on suuri

Ruoka-avun tarve ja velkaongelmat ovat sosiaalityöntekijöiden arvioiden mukaan lisääntyneet koronaepidemian aikana, ilmenee Sosiaalibarometri 2020 -julkaisusta.

Koronakriisin vaikutukset ruoka-apuun keväällä 2020 -selvityksen mukaan jo ennen koronakriisiä ruoka-apuun turvautui noin 100 000–200 000 ihmistä vuodessa. Ruoka-avun tarjoajia arvioidaan olevan yli tuhat.

Yksi ruoka-avun tarjoajista on Jyväskylän Katulähetys, jolla on runsaat 2 000 asiakasta. Joulukuun alussa ruokakassien jakopäivänä Jyväskylän ruokapankin edessä oli kymmenien ihmisten jono. Yksi heistä oli rakennusalalla pätkätöitä tekevä mies, joka ei halunnut esiintyä nimellään.

– Tämä kassi auttaa, kun ruoan hinta ja vuokrat nousevat. Tuloista ei meinaa jäädä käteen rahaa pakollisten laskujen maksamisen jälkeen, mies toteaa.

Leipäjonossa ollut yksinhuoltajanainen sai kaksi kassia ruokaa.

– Tästä on suuri apu. Minulta loppuivat työt ja poika opiskelee. Hän tarvitsee ruokaa, mutta minä selviän vähällä. Taloudellisesti on tiukkaa, mutta pää on pidettävä kylmänä. Pitää jättää ostamatta kallista kalaa ja hedelmiä, nimettömänä pysyttelevä nainen selvittää.

Työläisiä avun piiriin

Jyväskylän Katulähetyksen ruokapankin vastaava työntekijä Taina Koponen kertoo, että avun tarve on kasvanut viime keväästä.

– Kävijämäärät ovat kasvaneet hurjasti. Meillä on yli 500 kävijää enemmän kuin viime keväänä. Selvästi ollaan aiempaa enemmän huolissaan toimeentulosta. Pienituloisia työläisiä on tullut avun piiriin, kun palkka ei enää riitä vuokran ja laskujen jälkeen ruokaan, Koponen kertoo.

Yleinen taloustilanteen kurjistuminen vaikuttaa heikompiosaisiin todella nopeasti.

– He pitävät aika vähän ääntä itsestään. Täällä emme unohda heitä, Koponen muistuttaa.

Koposen mukaan lahjoitusruoan määrä ei ole kasvanut samassa suhteessa avuntarvitsijoiden määrän kanssa, joten kassin sisältö on ollut vähän laihempi kuin ennen.

Ruoka-apua hyvinvointivaltiossa

Ruoka-apua lisättiin 1990-luvun laman yhteydessä, jolloin monet järjestöt ja seurakunnat perustivat leipäjonoja. Moni tavallinen ihminen joutuu yhä hakeutumaan ruoka-apuun, koska talous on jostain syystä äärimmäisen tiukalla ja rahat eivät riitä ruokaan.

– Se on häpeällistä hyvinvoinnista ja sivistyksestä ylpeilevälle Suomen valtiolle. EU:n ruoka-apu on mainoskikkailua, kun olemme sinne nettomaksajia. Perusongelma on se, ettei ole työtä, ja eläkkeiden ja sosiaaliturvan taso on niin alhainen, etteivät tulot riitä perustarpeisiin. Silloin tarvitaan ruoka-apua, perussuomalaisten kansanedustaja Toimi Kankaanniemi selvittää.

Jyväskylään asettautunut Kankaanniemi osallistui itse ruoka-aputoimintaan asuessaan Uuraisilla Keski-Suomessa.

– Näin sen tarpeen ja ihmisten tilanteen omakohtaisesti. Se on tärkeää työtä vapaaehtoispohjalta, jota yhdistykset, järjestöt ja seurakunnat tekevät. Kiitos kaikille auttajille, Kankaanniemi sanoo.

Rahaa jaetaan ulkomaille

Viime eduskuntakaudella Kankaanniemi oli puheenjohtajana valtiovarainvaliokunnan jaostossa, joka käsitteli ruoka-apuasioita.

– Lisäsimme vuosittain parin miljoonan määrärahan yhdistysten ruoka-avun tukemiseksi. Siitä oli valtava apu, kun yhdistykset hankkivat kylmäkoneita ja muuta tarvittavaa. Tämän hallituksen aikana ei ole vastaavaa määrärahaa löytynyt. Hallitus ei pidä sitä tärkeänä vaan jakaa rahat ulkomaille, Kankaanniemi harmittelee.

Perussuomalaisten vaihtoehtobudjetissa esitetään kahden miljoonan euron tukea ruoka-apujärjestöille. Perheissä on puutetta rahasta ja ruuasta, joka näkyy nälkäisinä koululaisina viikonlopun jälkeen.

– Siellä on keskituloisiakin perheitä. Perussuomalaiset ovat puhuneet, että jokaisen pitäisi saada työstään sellainen ansio, että sillä tulee toimeen. Verotusta pitäisi keventää siltä osin, että olisi kannattavaa mennä töihin ja työstä saisi sellaisen palkan käteen, että sillä tulee toimeen ja pystyy tyydyttämään perustarpeet, Kankaanniemi kertoo.

”Kovasydämistä toimintaa”

Kankaanniemen mielestä nykyhallitus voisi halutessaan ratkaista rakenteellisen ongelman.

– Hallituksella on siihen kykyä, mutta ei halua. Esimerkiksi valtion budjetin valmistelussa sinänsä tärkeään luonnonsuojeluun löytyi yllättäen yli 30 miljoonaa euron lisärahoitus, mutta ei kahta miljoonaa ruoka-apuun. Se on puhtaasti arvostuskysymys, Kankaanniemi katsoo.

Ruoka-avun tarvitsijoiden määrä kasvaa, mutta Kankaanimen mukaan hallituksen budjetissa tai päätöksissä ei näy kansan jakautuminen todella köyhiin ja hyväosaisiin.

– Ikävä tilanne, ja tämä varmaan pahenee koronan takia pitkälle tulevaisuuteen. Tänä vuonna otetaan 20 miljardia lisää velkaa, josta köyhille ei riitä yhtään mitään, niin on se hallitukselta kovasydämistä toimintaa, Kankaanniemi toteaa.