Suomalaista sosiaaliturvaa – etänä

Tunnen itseni eurooppalaiseksi. Pidän tärkeänä sitä, että Suomi on avoin, eurooppalainen ja itsenäinen valtio. Yhteistyön on oltava meille tärkeä asia, mutta kuitenkin niin, että päätöksenteko on omissa käsissämme. Vain me tiedämme mikä on Suomen etu.

Kirjoitan aiheesta, koska ennen joulua eduskunnassa jälleen kerran nuijittiin nippu lakeja, jotka ovat peräisin Brysselistä. Kolme sosiaaliturvaan liittyvää lakiesitystä hyväksyttiin Keskustan ja hallituspuolueiden voimin.

Kysymys oli merkittävästä muutoksesta sosiaaliturvaamme. Jatkossa Suomen valtio maksaa myös EU:n ulkopuolelta tuleville ihmisille. Lailla säädetään muun muassa siitä, minkälaisen työskentelyn perusteella Euroopan unionin ulkopuolelta Suomeen työhön tuleva työntekijä kuuluisi asumisperusteisen sosiaaliturvan piiriin, vaikka hän ei asuisi Suomessa vakinaisesti.

Tämä pyrkii romuttamaan suomalaisen sosiaaliturvan asumisperusteisuuden periaatteen. Pääsy sosiaaliturvan piiriin voi aueta varsin vähäisellä ja lyhytaikaisella työskentelyllä Suomessa.

Laki avaa myös suomalaisen työttömyysturvan kolmansista maista tuleville henkilöille, vaikka näitä ei pidettäisi Suomessa asuvina.

Yhdistelmälupadirektiivin myötä EU:n ulkopuolisen  maan kansalaisella on oikeus työttömyyspäivärahaan, mikäli hän on ollut vähintään kuuden kuukauden ajan työsuhteessa, ja sen jälkeen rekisteröitynyt työttömäksi työnhakijaksi, vaikka henkilö ei asuisi Suomessa. Uskon, että uusi järjestelmä lisää väärinkäytöksiä.

Niin näissä kuin muissakin asioissa, tarpeen mukaan,  komissio on valmis viemään jäsenvaltion EU-tuomioistuimeen, mikäli direktiivejä ei viedä kansalliseen lainsäädäntöön. Talouselämä-lehden mukaan näin kävikin Suomen osalta marraskuun lopulla.

Pidän tärkeänä hädässä olevien auttamista, mutta keinot ja tapa kuinka toimitaan, on oltava tarkoituksen mukaisia. Suomalaisten maksamilla veroilla olisi mielestäni ensisijaisesti huolehdittava kotimaan kansalaisten välttämättömästä hyvinvoinnista. Auttamisen pitäisi aina perustua vapaaehtoisuuteen, silloin antajakin saa siitä hyvän mielen.

Pelkäänpä, että tällainen lainsäädäntö murentaa veronmaksumotiivia.

Kaj Turunen,
Kansanedustaja