Suomen Uutiset selvitti: Mitä velvollisuuksia Nato-jäsenyydestä todella seuraisi Suomelle – ja mitä Suomi hyötyisi

Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista, seurauksista ja Suomeen kohdistuvista velvollisuuksista liikkuu paljon hajanaista ja osin virheellistä tietoa. Tässä artikkelissa tarkastellaan yleisimpiä Nato-jäsenyyteen liittyviä, Suomen velvollisuuksia koskevia epäselvyyksiä ja väärinkäsityksiä. Kokosimme lopuksi yhteen myös jäsenyyden merkittävimmät hyödyt Suomelle.

Suomi kääntää kevään aikana ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa uuteen asentoon. Venäjän hyökkäys Ukrainaan helmikuun lopussa muutti yhdessä hetkessä Suomen ja koko Euroopan turvallisuuspoliittiset linjaukset ja yleiseurooppalaisen turvallisuusjärjestyksen.

Ulkoministeriö aloitti maaliskuun alkupuolella uuden ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon valmistelun, jossa käsitellään Suomeen kohdistuvia ulkoisia uhkia, ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kohdistuvia muutos- ja uudistustarpeita, huoltovarmuusasioita, puolustuspolitiikkaa sekä myös Suomen mahdollista Nato-jäsenyyttä. Selonteon odotetaan valmistuvan ja saapuvan eduskuntaan lähiaikoina, mahdollisesti jo ennen pääsiäistä huhtikuun puolivälissä, jonka jälkeen selontekoa käsitellään eduskunnan valiokunnissa.

Selonteossa ei oteta suoraan kantaa Nato-jäsenyyteen, mutta tarkoituksena on tarjota kansanedustajille kaikki tarvittavat tiedot, mitä päätöksen tekeminen Nato-jäsenyydestä edellyttää.

Enemmistö kannattaa jo Natoa

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on saanut aikaan historiallisen muutoksen, sillä useiden viimeaikaisten mielipidekyselyjen perusteella voidaan katsoa, että kansalaisten enemmistö kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä. Jo helmikuun lopussa Ylen kyselyssä 53 prosenttia suomalaisista kannatti liittymistä Natoon. Muutaman viikon takaisessa Helsingin Sanomien kyselyssä 54 prosenttia kannatti Natoa, vain 21 prosentin vastustaessa.

Eduskuntaan luovutettiin maaliskuussa ei yksi, vaan peräti kaksi kansalaisaloitetta, joissa molemmissa Suomea kiritetään liittymään Natoon.

Myös kansanedustajat ovat vähitellen siirtymässä Nato-jäsenyyden kannalle. Perussuomalaisten eduskuntaryhmä linjasi osaltaan kantansa, jonka mukaan eduskuntaryhmä kannattaa Nato-jäsenyyden edistämistä.

Nato on puolustusliitto, jonka tärkeimpänä tehtävänä on varmistaa kaikkien jäsenmaidensa turvallisuus poliittisin ja viime kädessä sotilaallisin keinoin.

Vuonna 1949 allekirjoitetun Naton peruskirjan eli Pohjois-Atlantin sopimuksen ytimessä on YK:n peruskirjan 51 artiklan oikeus yhteiseen puolustautumiseen. Perustamisestaan asti Nato on myös ollut – ja on tänäkin päivänä – arvoyhteisö, joka sitoo yhteen länsimaiden demokraattiset kansallisvaltiot Atlantin valtameren molemmilla puolilla.

Koska Nato-jäsenyys merkitsisi Suomen turvallisuuspolitiikan perustavanlaatuista muutosta, jäsenyyden vaikutuksista, seurauksista ja Suomeen kohdistuvista velvollisuuksista liikkuu paljon epämääräistä ja osin virheellistä tietoa. Tässä artikkelissa tarkastellaan yleisimpiä Nato-jäsenyyteen liittyviä ennakkoluuloja.

Lähteenä on käytetty pääosin ulkoasiainministeriön arvioraporttia Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista sekä Suomen Atlantti-Seuran selvitystä Naton roolista ja tehtävistä.

Vaatiiko jäsenyys kansanäänestystä?

Natoon liittyminen on monivaiheinen prosessi, jonka eri vaiheissa tulisivat noudatettavaksi myös Suomen perustuslain 8 luvun säännökset kansainvälisistä suhteista. Perustuslain 94 §:n mukaan eduskunta hyväksyy valtiosopimukset.

Mahdollisen päätöksen Suomen Nato-jäsenyyden hakemisesta tekisi ulkopoliittinen johto, eli tasavallan presidentti hallituksen esityksen pohjalta. Tätä vaihetta ennen hallitus antaisi asiasta selonteon eduskunnalle, ja eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa tiedotettaisiin ajantasaisesti prosessin ja neuvotteluiden etenemisestä.

Yksi kansalaiskeskusteluissa usein esiintynyt väite on, että Nato-jäsenyys vaatisi kansanäänestystä, mutta onko väite totta?

On totta, että Nato edellyttää uusilta hakijamailtaan kansallista tukea jäsenyydelle. Tuen mittaaminen on kuitenkin tulkinnallinen kysymys, jota voidaan lähestyä eri tavoilla. Ensinnäkin on huomattava, että Suomi on edustuksellinen demokratia, jossa valtiovalta perustuslain 2 §:n mukaan kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.

Näin ollen eduskunta voi hallituksen esityksestä tehdä päätöksen Nato-jäsenyyden hyväksymisestä, siinä vaiheessa kun jäsenyysneuvottelut Naton kanssa on saatu päätökseen. Kansan tuki toteutuu siis kansan valitsemilleen edustajille antamalla mandaatilla, jolloin kansanedustajilla on kansanvaltaan palautuva toimivalta hyväksyä neuvoteltu Nato-jäsenyys Suomen osalta.

Suomen valtiosääntö ei mahdollista sitovia kansanäänestyksiä. Suomen perustuslain 53 §:n mukaan on kuitenkin mahdollista järjestää neuvoa-antava kansanäänestys, jonka järjestämisestä päätettäisiin erillisellä lailla. Toisaalta, vaikka kansanäänestys olisi luonteeltaan neuvoa-antava, sen poliittinen sitovuus olisi vahva. Eduskunta voisi vaihtoehtoisesti siis myös säätää lain neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä Nato-jäsenyyden neuvottelutuloksen hyväksymisestä.

Kansanäänestysten järjestäminen Natoon liittymisen yhteydessä on historiallisestikin harvinaista. Naton 28 jäsenmaasta vain kolmessa, Unkarissa, Sloveniassa ja Espanjassa, on järjestetty kansanäänestys liittymisestä. Espanjassa äänestys toteutui jälkikäteen, sillä kansanäänestys järjestettiin vuonna 1986, vaikka Espanja oli liittynyt Natoon jo 1982.

Nykyisessä tilanteessa kansan tuesta ei liene epäselvyyttä, sillä mielipidekyselyt osoittavat vahvasti kansan haluavan edistää jäsenyyttä. Lisäksi eduskunnassa on kaksi jäsenyyteen patistelevaa kansalaisaloitetta sekä eduskunnan enemmistö alkaa kääntyä jäsenyyden kannalle.

Sijoitettaisiinko Suomeen ydinaseita?

Ydinaseita ei ole maailmassa käytetty sodassa vuoden 1945 jälkeen. Naton pelote rakentuu kuitenkin edelleen viime kädessä ydinaseiden varaan. Ydinaseilla Nato pystyy vastaamaan Venäjän sotavalmiuden kohottamistoimiin etenkin tilanteessa, jossa Venäjä on Ukrainan sodan aikana yhä enemmän korostanut omien ydinaseidensa merkitystä ja mahtia – osin jopa peitellysti uhkaillen.

Naton kova ydin on Naton perustamissopimuksen mukainen artikla 5, jonka mukaan hyökkäys mitä tahansa jäsenmaata vastaan tulkitaan hyökkäykseksi kaikkiin jäsenmaihin, eli artikla määrittää jäsenvaltioille velvoitteen puolustaa muita jäsenvaltioita. Artikla 5:n pelote toimii, sillä yhteenkään Naton jäsenmaahan ei ole koskaan hyökätty.

Ydinasevaltioita Natossa tällä hetkellä ovat Yhdysvaltojen lisäksi Iso-Britannia ja Ranska. Ulkomaisten sotilastukikohtien tai ydinaseiden sijoittaminen Suomeen ei kuitenkaan olisi käytännön edellytys tai edes vaatimus Naton 5 artiklan mukaisille turvatakuille.

Ydinaseiden sijoittaminen Suomeen voidaan estää jo jäsenyysneuvotteluissa, koska Suomella on neuvotteluissa mahdollisuus tehdä yksilöllisiä puolustuksellisia valintoja. Yksi vaihtoehto olisi pysytellä vain siinä, mitä täysjäsenyyden saavuttaminen ehdottomasti vaatii ja jättää kaikki muu ylimääräinen pois.

Toisin sanoen, Suomen maanpuolustuksen perusperiaatteet säilyisivät sellaisina kuin Suomi itse haluaa, ja niistä päätettäisiin yhä kansallisesti. Nato ei edes voi velvoittaa jäsenmaitaan esimerkiksi sijoittamaan maaperälleen ydinaseita. Suomen pitäisi kuitenkin päättää, liittyisikö se Naton ydinasepolitiikan suunnittelusta vastaavaan Nuclear Planning Groupiin (NPG). Tällä hetkellä siihen kuuluu 27 yhteensä 28 jäsenmaasta.

Suomen asemaa voi hyvin verrata Suomen naapurimaa Norjaan, joka on yksi Naton perustajamaista. Norja on itse kansallisella päätöksellään kieltänyt sekä ydinaseiden että ulkomaisien tukikohtien perustamisen valtioalueelleen.

Lisäksi Norjan malliin kuuluu Ruijan alueen niin sanottu ei-provokatiivinen puolustus, mikä tarkoittaa tiukasti rajoitettua Naton joukkojen sotilaallista läsnäoloa ja rajoitettua toimintaa Norjan Venäjää lähinnä olevalla pohjoisella alueella.

Norjan-mallin mukaisen ratkaisun voidaan hyvin arvioida soveltuvan myös Suomelle. Toisaalta Natolla tuskin olisi edes halua tai tarvetta sijoittaa Suomeen ydinaseita tai pysyviä joukkoja rauhan aikana.

Joutuuko Suomi sotimaan maailmalle?

Naton perustamissopimuksen ensimmäinen artikla osoittaa puolustusliiton perusvelvoitteen: sopimuksen osapuolet yhdistävät voimansa yhteisen puolustuksen sekä rauhan ja turvallisuuden säilyttämisen puolesta.

Naton 5 artiklassa todetaan, että hyökkäyksen kohteeksi joutunutta autetaan yksin tai yhdessä toisten sopimuspuolten kanssa ja puolustuksellisiin toimiin voi kuulua myös aseellisen voiman käyttö. Natolla ei siten ole omia joukkoja, vaan Naton voima rakentuu jäsenvaltioiden joukoista.

Luonteeltaan Nato on ”kaikki yhden, yksi kaikkien puolesta” -periaatteelle rakentuva liittouma, jonka perusvelvoite kuitenkin on rauhan ja turvallisuuden ylläpitäminen. Se, mitä Nato puolestaan ei ole, on sotakoneisto, joka voitaisiin keskusjohtoisesti lähettää tehtäviin jonkin muun kuin 5 artiklan velvoittamana. Nato on hallitustenvälinen organisaatio, jolla ei ole omaa, ylikansallista päätösvaltaa.

Nato-organisaatioon tosin kuuluu jäsenvaltioiden joukoista koostetut, kriisinhallintatehtäviin tarkoitetut nopean toiminnan NRF-joukot, joihin osallistuminen edellyttää kuitenkin jäsenvaltion kansallista päätöstä.

Naton 5 artiklan mukaiset velvoitteet koskevat luonnollisesti myös Suomea tilanteessa, jossa 5 artiklaa jouduttaisiin soveltamaan. Toisin sanoen, 5 artiklan soveltamistilanteessa Suomella olisi velvollisuus osoittaa osa omista puolustusvoimistaan jonkun toisen Nato-maan puolustamiseen. Käytännössä Suomen puolustuksellisen roolin merkitys riippuisi kuitenkin myös siitä, kuinka etäällä Suomesta hyökkäyksen kohteeksi joutunut toinen Nato-jäsenmaa olisi.

Muussa kuin 5 artiklan mukaisessa tilanteessa Suomi ei siis Nato-jäsenenä joutuisi sotimaan maailmalle. Kuitenkin, Nato-joukkopooliin omasta tahdostaan hakeutunut suomalainen ammattisotilas saattaisi myös joutua tehtävään Suomen ulkopuolelle.

Onko Suomella edes varaa liittyä?

Nato ei ole suurten yhteisten menoerien organisaatio, mutta Natolla on kuitenkin oma hallintojärjestelmänsä ja budjetti, jonka ylläpitämiseen myös Suomella olisi jäsenenä velvollisuus osallistua. Naton yhteinen budjetti sisältää siviili- ja sotilasbudjettien lisäksi erillisen investointiohjelman, jolla rahoitetaan yhteisiä infrastruktuurihankkeita.

Naton vuosittaiset infrastruktuuriin liittyvät menot ovat noin 5,2 miljardia euroa vuodessa. Kun tarkastellaan Suomen BKT:tä suhteessa Naton kokonaismenoihin, Suomen osuuden tulisi olla hieman yli 1 %, mikä tarkoittaisi vuositasolla 50-70 miljoonaa euron kuluja. Summa tarkentuisi liittymisprosessin yhteydessä. Näiden pakollisten kustannusten lisäksi Nato-jäsenyydestä Suomelle tulisi vielä tapauskohtaisesti kertyviä kustannuksia niiden erityisten tehtävien osalta, joihin Suomi kansallisesti päättäisi osallistua.

Yhteisten kustannusten lisäksi Nato tunnetusti on asettanut jäsenvaltioiden puolustusmenojen kansalliseksi tavoitteeksi 2 % BKT:sta, mihin osuuteen kaikki nykyiset jäsenvaltiot eivät yllä. Suomi sen sijaan täyttäisi vaatimuksen erinomaisesti jo nyt: Suomen puolustusmenot ovat Euroopan kärkitasoa ollen jo tänä vuonna 5,1 miljardia euroa eli 1,96 prosenttia BKT:sta. Naton tavoittelema kahden prosentin vaatimus BKT:sta tulee lähivuosina täyttymään kirkkaasti, koska puolustusvoimille on äskettäin osoitettu liki kahden miljardin euron lisärahoitus, joka jakautuu useammalle vuodelle.

Mitä Suomi hyötyisi jäsenyydestä?

Tässä artikkelissa on edellä tarkasteltu yleisimpiä Suomen Nato-velvollisuuteen kohdistuvia epäselvyyksiä ja myyttejä. Esitetään siis lopuksi myös kokoavasti, mitä konkreettisia hyötyjä Nato-jäsenyydestä olisi Suomelle.

Nato-jäsenyyden merkittävimmäksi vaikutukseksi voidaan katsoa Suomen puolustuskyvyn ennaltaehkäisevän kynnyksen huomattava vahvistuminen. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on äskettäin konkretisoinut ennaltaehkäisevää vaikutusta näin:

– Tahtoo sanoa suomeksi, että Venäjä ei lähde kokeilemaan sitä. Minusta se on selvästi suurin tekijä.

Niinistö arvioi Nato-jäsenyyden vahvistavan myös Suomen imagoa maailmalla. Yhtä selvää on, että Nato-jäsenyys pienentäisi maariskiä, vahvistaisi taloudellista paineensietokykyä ja samalla Suomesta tulisi entistä houkuttelevampi kohdemaa kansainvälisille investoinneille. Kyselyn mukaan 79 prosenttia taloustieteilijöistä katsoo, että Suomen liittymisellä Natoon olisi enemmän myönteisiä kuin kielteisiä vaikutuksia kansantalouteen.

Nato-jäsenyydestä olisi myös se hyöty, että Suomi saisi – 5 artiklan turvatakuiden ohella – myös kaikki ne muut hyödyt, mitä Naton täysjäsenyydestä seuraa. Naton rauhankumppanina Suomi on käytännössä jo nyt niin lähellä Natoa kuin on mahdollista olla olematta Naton jäsen.

Nato-jäsenenä Suomelle avautuisi mahdollisuudet parempaan tiedonsaantiin ja Suomi hyväksyttäisiin lopullisesti osaksi liittokunnan yhteisiä poliittisia päämääriä.

Jäsenvaltiona Suomi osallistuisi myös täysivaltaisesti kaikkeen Nato-liittokunnan suunnitteluun, valmisteluun ja päätöksentekoon. Tällöin Suomi voisi merkittävällä tavalla enemmän vaikuttaa myös omaa ulkoturvallisuuttaan koskettaviin kysymyksiin. Edellä sanotun voi myös tiivistää näin: Suomi integroituisi lopullisesti läntiseen arvoyhteisöön.