Teemu Keskisarjan kolumni: Äidinkielen raiskaajille rautapallo jalkaan

Miksi hitossa Vihdin peruskouluissa on “Hobby Hour“? Miksi Helsingin kaupungilla on “elatusasioiden walk in -palvelu“, Keski-Suomen hyvinvointialueella “OmaNanny“ ja Porilla “Sote-keskus Cotton“?

Siksi, että isänmaassamme on virkamiehiä, jotka halveksivat äidinkieltä. Toisinaan nimikikka peittelee sitä seikkaa, että talon tai nettihankkeen sisällä ei ole mitään veronmaksajille hyödyllistä. Muita nimeämisen syitä ovat tietoyhteiskunnan vähämielisyys ja kansainvälistymiskiima. Ajanhenki puhaltaa älynkäyttöä vastaan. Suomalainen päättäjä – korkeakoulutettukin – nielee mainostoimiston brändäyshömpötyksen, “kun se nyt vaan on tätä päivää“!

Miten voimme muuttaa huomispäivää vai voimmeko mitenkään? Kotimaisten kielten keskus tekee erinomaista työtä nimistön ohjailussa. Kielilaki on aivan kelvollinen. Oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies ovat monessa tapauksessa todenneet Stroke Unitit ja No-Harm Centerit lainvastaisiksi. Äidinkielen raiskaajilla on jalassaan henkinen rautapallo. Se vain ei riitä.

En usko oikeuden ja totuuden voittoon. ”Nyt on asja silviisii, jot myö hävitään tää sota.“ Kielitaistelu tuskin sytyttää tarpeeksi isoja kansankerroksia. Välinpitämätön enemmistö jopa hyväksyy äidinkielen raiskaamisen ja isänkieli englannin ylivallan. Lieneekö alistuminen suomalaisuuden salainen fantasia, huonon kansallisen itsetunnon peruja? En tiedä.

Sen tiedän, että viranomaisten nimi-ilveilystä ovat vastuussa myös kansalaiset, jotka sitä kustantavat ja sietävät. Kyllä vain, parahin lukija. Äidinkieltä eivät raiskaa “ne“ vaan minä, sinä, hän, me, te, he.