Halla-aho: Suomen aiemmalla valtiojohdolla oli asennevamma Venäjän suhteen

Perussuomalaisten kansanedustaja Jussi Halla-aho sanoo, että koska Suomella oli vielä vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä ulkopoliittinen johto, joka piti poikkeuksellisen läheisiä suhteita Venäjään, tilanne vaikutti heikentävällä tavalla Suomessa käytävään julkiseen keskusteluun itänaapurista.

Vuosina 2000-2012 Suomen tasavallan presidenttinä oli Tarja Halonen ja ulkoministerinä 2000-2007 Erkki Tuomioja, molemmat demareita.

Perussuomalaisten kansanedustaja, eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Halla-aho katsoo, että koska Halonen ja Tuomioja edistivät Venäjä-myönteisiä mielipiteitä ja asenteita vaikutusvaltaisista asemistaan käsin, vaikutti se tuohon aikaan tukahduttavalla tavalla Venäjästä käytävään julkiseen keskusteluun.

– Ei voida sanoa, että naiivius ja sinisilmäisyys olisi ollut yksittäisten ihmisten aiheuttamaa. Mutta kriittisten puheenvuorojen esittäminen oli taatusti vielä vaikeampaa kuin se muuten olisi ollut, jos maan johdolla ei olisi ollut asennevammaa Venäjän suhteen, Halla-aho sanoi eilen Alfa-TV:n Sanna Ukkola Live -ohjelmassa.

Halosen Venäjä-myönteisyys ja läheiset suhteet Kremliin tiedetään laajasti. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen ilmapiiriä kuvaa hyvin myös esimerkiksi tapaus vuodelta 2007, jolloin edellinen eduskunnan puhemies Paavo Lipponen arvosteli Viron Venäjä-politiikkaa tavalla, joka nostatti Virossa vastalauseita.

Niin ikään vielä vuonna 2007 tuolloin pääministerinä toiminut Matti Vanhanen kehaisi Venäjän duuman vaalien tulosta ”vakuuttavaksi”, minkä lisäksi Vanhanen vähätteli spekuloituja vaalivilppiepäilyjä ”epämääräisiksi”. Tosiasiassa Venäjän vaaleissa on aina ollut laajaa vilppiä.

Suomen turvallisuusympäristön luonne paljastui

Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on kestänyt kolme kuukautta. Halla-aho tuntee itse hyvin Ukrainaa ja sen kulttuuria, sillä hän on aiemmin tutkijavuosinaan työskennellyt Suomen Kiovan-suurlähetystössä. Halla-aho myös osaa ukrainan kieltä hyvin.

Halla-aho lisäksi sanoo pitävänsä Kiovaa yhtenä kotikaupungeistaan, mikä antaa oman sävynsä sotakuvien näkemiseen mediassa.

– Asioita seuraa hieman toisin silmin, kun näkee tuttuja paikkoja.

Viime aikoina on usein sanottu, että Suomen turvallisuustilanne muuttui 24. helmikuuta, jolloin Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Halla-aho kuitenkin esittää tarkentavan näkemyksen.

– Ehkä oikeammin olisi sanoa, että 24. helmikuuta meille paljastui turvallisuusympäristömme todellinen luonne. Eihän Venäjässä ja sen politiikassa ole tapahtunut äkillistä muutosta, vaan nyt kun jälkikäteen tarkastelemme Venäjän sisäistä kehitystä ja Venäjän ulkopolitiikan kehitystä Putinin valtakauden alusta, voidaan hyvin nähdä, että tapahtumat ovat johdonmukaisesti edenneet tähän pisteeseen.

Halla-aho sanoo, että länsimaiden virhe on ollut se, että Putinin – tai laajemmin venäläisten – puheita ei aiemmin suostuttu kuuntelemaan tai puheita ei otettu vakavasti.

– Kun ajatellaan Venäjän ikiaikaista supervalta-identiteettiä ja Neuvostoliiton romahduksen aiheuttamaa traumaa venäläisille, saan itse kiinni siitä venäläisten kritiikistä, että Venäjä sivuutettiin kokonaan Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Venäjä haluaa nyt ottaa revanssia siitä nöyryytyksestä, jonka se katsoi kokeneensa.

Optimismiin ei aihetta jatkossakaan

Halla-aho katsoo, että Venäjälle Ukraina on osa neuvostoaikojen jättämää traumaa.

– Suurvenäläiseen ajatteluun on vuosisatojen ajan kuulunut ajatus Ukrainasta Venäjän valtiollisen jatkumon ja kulttuurin syntysijana.

Halla-aho huomauttaa, että Venäjällä ukrainalaisten olemassaolo laajasti kiistetään.

– Se ei ole pelkästään Putinin tai Kremlin ajattelua, vaan valtavirtaista ajattelua Venäjällä.

Halla-aho arvioi, että hyökkäyssodan taustalla on myös Venäjän tarve hankkia kunnioitusta.

– Venäläiset mielellään vetävät yhtäläisyysmerkit kunnioituksen ja pelon välille. Kun Venäjää pelätään, venäläiset kokevat että heitä kunnioitetaan. Länsimaisille ihmisille tämä on toki vierasta ajattelua.

Optimismiin ei ole syytä myöskään tulevaisuudessa.

– Venäjällä on aina ollut autoritäärisiä (yksittäisen johtajan tai eliitin valtaa) johtajia. Venäjän vuosisatojen kehityksen kontekstissa demokraattiset vaiheet, esimerkiksi 1917 tai 1990-luvun Jeltsinin aika ovat jääneet kuriositeeteiksi Venäjän historiassa.

– Tavalliselle venäläiselle ne ajat ovat myös merkinneet kurjia oloja. Venäläiset eivät itsekään yhdistä demokratiaa hyvinvointiin tai positiivisiin asioihin, koska demokraattiset vaiheet eivät heidän näkökulmastaan ole olleet positiivisia ajanjaksoja. Venäjällä on kaipuuta vahvaan johtajaan.

Maalitolpat siirtyvät

Suomen ja Ruotsin ilmoitettua viime viikolla Natolle halukkuudestaan liittyä osaksi puolustusliittoa, Suomessa on eletty niin sanottua harmaata aikaa. Tosin tasavallan presidentti Sauli Niinistö arvioi viime viikolla, ettei hän usko Suomen joutuvan kohtaamaan varsinaisia sotilaallisia operaatioita.

Halla-aho sanoo, että muuten vain mielikuvitus on rajana Venäjän mahdollisesti Suomeen lähiaikoina kohdistamasta paineesta.

– Meidän pitää pyrkiä parhaamme mukaan varautumaan. Olen korostanut sitä, että kun olemme tehneet oman päätöksemme liittoutumisesta, meidän täytyy edetä päätöksemme mukaan, välittämättä sivulta tulevasta paineesta, kantaen vastuun omasta päätöksestämme.

Venäjän ulkoministeriön tiedottaja Maria Zaharova kertoi välittömästi Venäjän reagoivan Suomen Nato-jäsenyyteen ”yllätyksellä”. Halla-aho sanoo, ettei puheille tule antaa liian suurta painoarvoa.

– Venäläiset puhuvat totta vain silloin, kun se sopii heidän omiin tavoitteisiinsa.

Toisaalta Putinin ja Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin kommentit ovat olleet hyvin rauhallisia. Putinin mukaan hänellä ei olisi ongelmaa Suomen tai Ruotsin kanssa.

Halla-ahon mukaan puheet tulee asettaa Venäjän retoriikan laajempaan kontekstiin.

– Venäjä yleensä esittää uhkavaatimuksia. Jos vaatimuksia ei totella, Venäjällä on sitten tapana siirtää maalitolppia ja muuttaa alkuperäistä uhkaustaan. Tämä on nähty Ukrainassakin: kun pääkaupunki Kiovan valtaus ei onnistunut, todettiin, ettei se koskaan ollut tavoitteenakaan.

Venäjä on savujen ja peilien mestari

Venäjän toimintatapaan ja politiikkaan toisaalta on aina liittynyt epämääräisyys, savun ja peilien taitava hyödyntäminen. Sama pätee tänäkin päivänä.

Halla-aho sanookin, että Suomessa on turhaa arvailla mahdollisten skenaarioiden todennäköisyyksiä.

– Kremlissä ylipäätään ajatellaan täysin toisella tavalla kuin mihin meillä on totuttu. Tilanteessa on tällä hetkellä nyt tuntemattomia muuttujia, jotka voisivat vaikuttaa Kremlin reaktioihin eri tilanteissa.

Halla-aho toteaa tulleensa omassa arvioinnissaan siihen tulokseen, että Nato-jäsenyyden hakeminen voi lyhyellä aikavälillä lisätä Suomeen kohdistuvia riskejä, koska se saattaa pakottaa Venäjän reagoimaan jopa epärationaalisesti.

– Kuitenkin, uskon, että pitkällä aikavälillä Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys lisää molempien maiden turvallisuutta suhteessa Venäjään ja samalla koko Euroopan vakautta.

– Niin kauan kuin Venäjän rajoilla on maita, jotka eivät ole kollektiivisen puolustuksen piirissä, Venäjällä säilyy mahdollisuus ja kiusaus pyrkiä edistämään omia suurvaltapoliittisia tavoitteitaan myös joko voimalla tai uhkailemalla voimankäytöllä.

Katso Halla-ahon haastattelu kokonaan täältä.