Mira Nieminen ei kannata huumausaineiden käyttötilakokeilua – ”Olen nähnyt tarpeeksi sitä, mihin päihteet ja huumeet sekä niiden ympärille liittyvä elämäntapa vievät”

Poliisikansanedustaja Mira Nieminen ei kannata huumeiden käyttötiloja eikä sallivampaa huumausainepolitiikkaa, jolla ylläpidetään järjestäytynyttä rikollisuutta ja mahdollistetaan päihdeongelman jatkuminen veronmaksajien rahoilla.

Kansanedustaja Mira Nieminen osallistui asiantuntijana lauantaina 4.11. ja toisen kerran 11.11. Triplassa järjestettyihin ensimmäisiin kansalaisparlamentin keskustelutilaisuuksiin, joiden aiheena oli huumausaineiden käyttötilakokeilun mahdollistavan lainvalmistelun aloittaminen. Huumausainepolitiikkaan liittyvissä keskusteluissa haettiin näkemyksiä puolesta ja vastaan huumausaineiden käyttötilat sallivalle kokeilulle.

Puoltajat perustelivat näkemyksiään muun muassa sillä, että huumausaineiden käyttäjien terveysriskit ja yliannostuskuolemat vähenisivät ja että käyttötilat vähentäisivät julkisilla paikoilla tapahtuvaa huumausaineiden käyttöä ja siihen liittyviä haittoja sekä häiriöitä ympäristölle ja muille ihmisille.

– En kannata huumausaineiden käyttötilakokeilun mahdollistavan lainvalmistelun aloittamista. Olen kriittinen huumausaineiden käyttötiloja, yleisesti sallivampaa huumausainepolitiikkaa ja kannabiksen laillistamisen edistämistä kohtaan. Koen, että aikaisemmassa poliisin työssäni ja muun elämänkokemuksen kautta olen nähnyt tarpeeksi sitä, mihin päihteet ja huumeet sekä niiden ympärille liittyvä elämäntapa vievät, enkä halua olla edistämässä mitään niistä muodoista, Nieminen sanoo.

– En koe moraalisesti oikeaksi, että sallimalla laittomien huumausaineiden käytön ylläpidämme järjestäytynyttä rikollisuutta ja mahdollistamme päihdeongelman sekä rikollisen elämäntavan jatkumisen veronmaksajien rahoilla. Lisäksi edesautamme myönteisen ja sallivan mielikuvan luomisessa nuorille huumeista sekä yhteiskunnallisesta palveluverkostosta, jossa huumeiden käyttöä tuetaan.

Nuorten huumekuolemien määrä huolestuttaa

Suomessa on verrattain paljon huumekuolemia, ja etenkin kasvavasta nuorten huumekuolemien tilastosta tulee olla huolissaan. Asia ei kuitenkaan korjaannu perustamalla huumeidenkäyttöhuoneita tai uutta palvelumuotoa tämän ympärille, sillä ei ole selkeää näyttöä siitä, että käyttöhuoneet vaikuttaisivat yliannostuskuolemien määrään.

– Suomessa päihdekulttuuri poikkeaa muista maista, joihin käyttötiloja on aikanaan perustettu runsaan suonensisäisen heroiininkäytön ja siihen liittyvien epäpuhtaiden käyttövälineiden ja terveysriskien takia.

Nyt tähän ainejoukkoon ovat nousseet vahvat synteettiset opioidit, fentanyylit, joiden vaikutus on myös nopea, sekä niihin liittyvät yliannostuskuolemat.

– Suomessa yleisimmin käytetyt päihdyttävät aineet ovat pidempivaikutteisia ja lamaannuttavia, kuten buprenorfiini, rauhoittavat lääkkeet ja alkoholi, joiden yhteiskäytön jälkivaikutuksena saattaa seurata hengenvaarallisen tilan aiheuttava hengityslama, joka tapahtuu paljon myöhemmin käytön jälkeen. Käyttötiloilla ei siten saada aikaiseksi sellaista apua kuin olisi tarkoitus kuolemien välttämiseksi, Nieminen kertoo.

Suomen huumekuolemat Euroopan kärkiluokkaa

Kuolemat Suomessa ovatkin useimmiten siis moniainemyrkytyksiä, ja ne liittyvät usein samalla mielenterveysasioihin tai itsemurhiin. Tämän lisäksi nuorten käytössä on viime aikoina esiintynyt esimerkiksi hyvin matalan kynnyksen vahva rauhoittava lääkeaine Ksalol, jota tavataan jopa alakouluikäisillä. Lääke on Suomessa kielletty, halpa ja helposti saatavilla katukaupasta ”itsehoitolääkkeenä”.

– Näiden Suomessa kiellettyjen lääkkeiden sisällöstä ei aina ole tietoa, ja niihin kohdistuu myös epäilyjä fentalyynistä, joka on saattanut aiheuttaa kuolemantapauksia tässä ikäryhmässä.

– Suomessa huumausainekuolemat ovat Euroopan kärkiluokkaa, mutta tilastoja ei voida suoraan verrata maittain, koska Suomessa tehdään jokaisessa epäselvässä kuolemansyyssä poliisin tutkinnan aikana hyvin tarkka oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus ja kuolemansyyntutkinta, jotka nostavat näitä lukuja tilastoissa, Nieminen toteaa.

Huumausainepolitiikassa on epäonnistuttu

Suomen huumausaine- ja päihdepolitiikassa on epäonnistuttu hoidon saatavuuden osalta. Nyt tätä yritetään paikata käyttöhuoneilla, mikä ei poista itse hoitopaikkojen ja avun saamisen akuutimpaa ongelmaa. Maassa on aikanaan ajettu alas kuntien päihdepalveluja ja karsittu hoitopaikkoja. Apua ja oikeanlaista hoitoa ei ole osattu tarjota huumeidenkäyttäjille tai lääkeriippuvaisille, koska päihdekulttuuri on ollut hyvin vahvasti sidoksissa alkoholiin ja keskittynyt aikuisiin.

– Päihdehuollon hoitopaikkoja ja matalan kynnyksen palveluja tarjoavia tahoja on liian vähän, ja usein terveyden- ja sosiaalihuollon tarjoamaa ja järjestämää paikkaa joutuu odottamaan jopa viikkoja. Kun huumeongelmainen tarvitsee apua ja haluaa hakeutua hoitoon, olisi mahdollisuus ja palvelu tarjottava heti.

– Tilaisuus auttaa ei kestä odotusta, sillä useimmiten henkilö hakeutuukin takaisin huumeiden ja käyttäjäkavereiden pariin. On mielestäni hyvin erikoista tarjota myös apua käyttötiloissa oleville henkilöille, jotka ovat huumeiden vaikutuksen alaisena. En koe tästä olevan vastaavaa hyötyä, koska tiedon vastaanottaminen on kyseisessä päihdetilassa heikkoa, Nieminen kritisoi.

Huumeita käytetään siellä, mistä sopiva paikka löytyy

Huumausaineiden käyttöhuoneita on perusteltu terveydenhuollon säästöillä ja sillä, että infektioita ja tartuntatauteja voidaan niissä estää tarjoamalla hygieenisiä tiloja ja puhtaita käyttövälineitä sekä turvallisella tilalla etenkin naiskäyttäjien hyväksikäyttöjen estämiseksi. Huumausaineen käyttäjä ei katso tilaa, aikaa tai paikkaa, jos on tarve saada käyttöannos. Kaikkia pistoksia ja huumeita ei hakeuduta koskaan käyttämään näissä huoneissa etenkään, jos käyttötilaverkosto on harva.

– Satunnainen käyttäjäkunta jää siis vähäiseksi, eivätkä käyttöhuoneet ole tarkoituksenmukaisia, kun tarkastellaan niihin liittyviä kustannuksia. On käyttäjien itsensäkin kertomaa, että huumeita käytetään siellä, mistä sopiva paikka löytyy tai yhteisissä asunnoissa kaveripiirissä, myös kaduilla ja käytävissä.

– Huumekämpissä käynyt tietää, että hygienia, siisteys tai järjestelmällisyys ovat toissijaisia huumemaailmassa. Tarvetta käyttäjien mukaan on nopeasta hoitoon pääsystä, riittävistä hoitopaikoista sekä oikeista hoitomuodoista, Nieminen sanoo.

Yksi käyttötila maksaa jopa miljoona euroa

Yhden huumausaineiden käyttötilan on arvioitu maksavan jopa lähemmäksi miljoona euroa. Herääkin kysymys, onko yhteiskunnalla taloudellisia resursseja luoda ja ylläpitää tällaista verkostoa tilanteessa, jossa mietimme muun terveydenhuollon sopeuttamista hyvinvointialueilla valtakunnallisesti. Käyttötilakustannukset eivät myöskään jää yksin sotepuolelle, vaan niihin liittyy lisäksi monia muita menoeriä eri sektoreilta.

– On muistettava, että yksin hoitohenkilöstöstä on valtava pula eikä hoitajia riitä edes perusterveydenhuoltoon tai vanhusten kotihoitoon eikä poliiseja tarkoituksenmukaisempiin valvontatehtäviin. Siksi onkin tehtävä vaikuttavampia toimenpiteitä; on edistettävä hoitopaikkojen saatavuutta sekä matalan kynnyksen jo valmiina olevia palveluja eikä rakentaa uutta palvelumuotoa, johon liittyy paljon lainsäädäntöä, toimivaltakysymyksiä, tulkintaongelmia sekä lisäkustannuksia.

– Taloudellista hyötyä huumausainekäyttöhuoneille ei juurikaan voi lasketa, kun käyttöhuonetoiminnalla ei voida korvata muita kysynnän vähentämisen toimenpiteitä, kuten ehkäisyä ja hoitoa, Nieminen toteaa.

Rikollisuus ei poistu huumeiden ympäriltä

Huumeet ovat jatkossakin laittomia, etenkin vaarallisiksi luokiteltavat huumeet, joita tutkitaan törkeinä huumausainerikoksina jo vähäisen määrän hallussapidosta. Kyse on niiden käytön sallimisesta valvotusti. Huumeisiin liittyy paljon muuta oheisrikollisuutta, ja pitkälle mennyttä huumeidenkäyttöä rahoitetaan pääosin rikollisin keinoin. Järjestäytynyttä rikollisuutta ei tule tukea ylläpitämällä riippuvuuksia suomalaisten veronmaksajien rahalla.

– On selvää, että missä on käyttäjiä, siellä on huumekauppaa, rikollisuutta ja häiriöitä. Avoimia kysymyksiä tuleekin paljon liittyen poliisin tehtäviin, vastuisiin ja toimivaltuuksiin, jos käyttöhuoneessa tai sen läheisyydessä epäillään rikosta tai havaitaan yleistä järjestystä tai turvallisuutta vaarantavaa toimintaa tai rikollisuuden lisääntymistä.

– Puuttumisen ja huumausainerikosten tutkinnan kannalta on kysyttävä esimerkiksi, miten rajataan matkat ja etäisyydet laittomien huumausaineiden hallussapidolle käyttötilaan mentäessä tai sieltä poistuttaessa. Miten estetään huumausaineiden leviäminen tai millä puututaan saatavuuteen, jos perusteena on laillinen käyttö näissä tiloissa? Nieminen kysyy.

INCB suhtautuu käyttöhuoneisiin varauksella

Huumausaineyleissopimusten toimeenpanoa valvova Kansainvälinen huumausainevalvontalautakunta (International Narcotics Control Board, INCB) on julkaissut kannanoton käyttöhuoneista ja niiden yleissopimustenmukaisuudesta. Kannanotossa todetaan, että lautakunta on ilmaissut suhtautuvansa varauksellisesti käyttöhuoneisiin, koska niiden toiminta saattaa lisätä huumeiden väärinkäytön ja laittoman kaupan riskiä sekä koska niissä kulutetut aineet voivat olla laittomista lähteistä.

– Kannanotossaan lautakunta muistuttaa, että kaikkien sopimusosapuolten pitää torjua laitonta huumekauppaa kaikissa sen muodoissa eikä toiminnalla saa rohkaista huumeiden väärinkäyttöön tai huumekauppaan.

Lain ja sen tulkinnan haasteellisuus

Huumausainekäyttötilat tulisivat aiheuttamaan monia tulkinnallisia lainkäytön ongelmatilanteita. Olisi epätodennäköistä, että lainsäädännöstä saataisiin niin tarkkarajaista tai selkeää, että niiltä vältyttäisiin. Tämä lisäisi jo ennestään kuormitusta poliisin tutkinnassa, syyttäjillä ja tuomioistuimissa. Eettisiltä kysymyksiltä ei voitaisi myöskään välttyä käyttäjien tai hoitajien osalta, sillä miten rajataan käyttäjien sallitut ikärajat tai se, kenellä on oikeus käyttää palvelua?

– Henkilökunnan tehtävät, vastuut tai velvollisuudet toimia esimerkiksi pistostilanteessa avustajina tai käsiteltäessä aineita, joiden vaarallisuudesta ei ole tietoa, on kyseenlaista. Kenet siihen voitaisiin pakottaa? Palveluiden antaminen anonyymisti ei ole mahdollista. Näissä kysymykseen tulevat ongelmat myös esimerkiksi täysi-ikäisyyden varmistamisesta ja potilasrekisterivelvoitteista. Uutta ja muutettavaa lainsäädäntöä olisi merkittävästi, ja se veisi myös yhteiskunnan varoja.

– Hallitusohjelmassa ei ole tuotu esille huumausaineiden käyttöhuoneita, eikä niiden edistäminen ole todennäköisesti tämän hallituksen agendalla. Katson, että Suomen tulee olla huumausainepolitiikassa vahvasti mukana ennalta estävässä työssä ja priorisoida käytettävissä oleva raha varmistamalla riittävät hoitopaikat ja -muodot eri kohderyhmille ikään ja käyttöaineisiin liittyen, ei lisäämällä huumeidenkäyttöä, Nieminen sanoo.

Kansalaisparlamentti on uusi demokratiakokeilu

Kansalaisparlamentti on uusi osallistumisen muoto ja deliberatiivisen eli keskustelevan demokratian kokeilu, joka järjestettiin Suomessa ensimmäisen kerran marraskuussa 2023. Sen tarkoituksena on kehittää suomalaista demokratiaa, edistää julkista keskustelua ja osallistaa kansalaisia päätöksentekoon.

Kansalaisparlamentissa tavalliset ihmiset pääsevät keskustelemaan ristiriitoja herättävistä kysymyksistä, kuulemaan asiantuntijoita ja muodostamaan mielipiteensä yhteiskunnallisista kysymyksistä.

Osallistujien mielipiteiden pohjalta koostettu raportti luovutetaan vastaavalle eduskunnan valiokunnalle päätöksentekoon käytettäväksi. Kansalaisparlamenttiin lähetettiin kutsu 30 000 suomalaiselle, joista valittiin 600 henkilöä, jotka edustavat eri väestöryhmiä sekä erilaisia näkemyksiä. Kansalaisparlamentti toteutetaan Åbo Akademin, Sitran, eduskunnan, Tampereen ja Standfordin yliopiston yhteistyönä.