Perussuomalaiset: Kansalaisjärjestöjen rahoitus vapaaehtoismallin suuntaan – ”Toiminta ei voi jatkossa olla pääosin tai pelkästään julkisten avustusten varassa”

Suomessa on lukemattoman paljon kansalaisjärjestöjä, joiden toiminta on lähes yksinomaan julkisten avustusten varassa. Yhdistykset haalivat vuosittain kasaan satojen miljoonien eurojen avustuspotin. Perussuomalaisten kansanedustaja Mari Rantanen huomauttaakin, että nykyään Suomessa alkaa jo olla helpompaa perustaa yhdistys kuin aloittaa yritystoiminta. – Kun perustaa yhdistyksen, voi hakea julkista rahaa ja vaikka työllistää omat kaverit, Rantanen sanoo.

Valtiontalouden tarkastusvirasto (VTV) löysi viime viikolla julkaistussa raportissaan runsaasti huomautettavaa ja ongelmia rahapelituotoista myönnettyjen avustusten käytöstä.

Raportti osoittaa, kuinka avustukset kohdentuvat varsin vakiintuneelle saajajoukolle, avustusten valvonta on osin heikkoa ja kuinka vaikuttavuus ei ole riittävästi ohjannut tukien saamisen arviointia.

Perussuomalaisten kansanedustaja Mari Rantanen toteaa, että havainnot ovat pitkälti samoja, mitä perussuomalaiset ovat nostaneet esille aiemminkin.

– Kuten itsekin olen kirjoittanut, ja monet muutkin ovat nostaneet esille, rahojen jakaminen on osin holtitonta, eikä vaikuttavuudesta ole riittävästi tietoa. Myös rahojen käytön valvonta on varsin ohuella pohjalla, minkä VTV:n raporttikin vahvistaa, Rantanen sanoo.

Hän oli eilen vieraana AlfaTV:lla Viikon Parkkonen -keskusteluohjelmassa.

Prosesseihin saatava läpinäkyvyyttä

Kritiikistä huolimatta Rantanen korostaa, että järjestökentällä on myös paljon arvokasta ja hyvää toimintaa.

– Kuitenkin, kuten VTV:n raporttikin vahvistaa, käytetyt rahasummat ovat suuria ja rahojen käytön raportointi on osin puutteellista.

VTV:n mukaan rahapelituotoista myönnettävien avustusten myöntämisprosesseja olisi kehitettävä nykyistä läpinäkyvämmiksi ja avustuksiin liittyviä tuloksellisuuden linjauksia olisi selkeytettävä ja avustusten käytön valvontaa olisi tehostettava.

Rantanen toteaa, että moni avustuksen saaja ilmoittaa toimintansa tavoitteeksi yleviä, mutta samalla epämääräiseksi jääviä tavoitteita, kuten yhdenvertaisuuden edistäminen, eriarvoisuuden vähentäminen tai hyvinvoinnin lisääminen.

– Tavoitteissa ei ole mitään väärää tai pahaa, mutta tavoitteiden saavuttamisen mittaaminen on hankalaa. Hankkeisiin käytetään silti vuosittain satojen miljoonien edestä rahaa. Suomella on nyt edessään sellaiset vuodet, että julkisen rahan käyttöä on seurattava nykyistä tarkemmin.

Avustusten tarve arvioitava uudelleen

Jatkossa Veikkauksen edunsaajajärjestöille jaetut voittovarat tuloutetaan valtion kassaan ilman korvamerkintää avustusten saajista, ja järjestöjen rahoitus tulee tavanomaisen budjettivalmistelun piiriin. Edunsaajien nykyinen tulotaso on turvattu kolmen vuoden siirtymäkaudella.

– Rahoitus siis tulee jatkossa valtion yleiskatteellisesta budjetista riippumatta siitä, paljonko Veikkaus tulouttaa. Avustuksia on nyt tarkasteltava kriittisesti, onko saajien joukossa sellaisia tahoja, joille ei ole tarpeen myöntää rahoitusta, Rantanen sanoo.

Tällä hetkellä avustusrahat tulevat samoille järjestöille kuin Manulle illallinen ja hankehumppa pyörii. Rantasen mukaan avustusten tarve tulee arvioida uudelleen ja rahojen käyttö otettava tarkempaan syyniin, erityisesti nykyisessä taloustilanteessa.

– Tämä on ensi sijassa poliitikkojen tehtävä, on luotava nykyistä toimivammat järjestelmät ja toimintaa on kehitettävä. Avainasemassa ovat ministeriöt, jotka rahoja jakavat.

Rantasen lisäksi myös esimerkiksi taloustieteen professori Matti Virén on herätellyt keskustelua siitä, pitääkö valtion vuodesta toiseen alistua yhdistysten ja muiden epävirallisten yhteisöjen lypsettäväksi. Virén huomauttaa, että kansalaistoiminnan tarkoituksena ja ainoana toimintamuotona ei saisi olla rahan hankkiminen valtiolta

”Bullshit-bingo pyörii”

VTV:n raportista ilmenee, että taitavimmat avustusten hakijat ovat saattaneet saada vuoden aikana avustusrahaa saman järjestön sisällä jopa kuudelletoista eri hankkeelle.

– Varmasti on olemassa hyviä hakemuksen tekijöitä, mutta ei liene epäselvyyttä, etteikö ”bullshit-bingo” toimisi tässäkin.

Valtionavustuslaki määrittelee avun saamisen yleiset edellytykset, kuten sen, että tarkoituksen tulee olla yhteiskunnallisesti hyväksyttyä ja että avustuksen antamisen on oltava perusteltua valtionavustuksen käytölle asetettujen tavoitteiden kannalta.

Sosiaali- ja terveysministeriön avustuskeskus (STEA) kuitenkin jakaa veikkausvoittovaroista vuosittain kymmeniä miljoonia maailmanparannukseen ja monikulttuuriin, kuten somalien yhdistystoimintaan.

Rantanen nostaa esille Lieksan somaliperheydistyksen, jolle heruu vuodesta toiseen satoja tuhansia euroja avustusvaroja. Käyttötarkoitukseksi on ilmoitettu esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten kuntalaisten ja turvapaikanhakijoiden vapaaehtois- ja vertaistoiminnan kehittäminen sekä kaikille avoin matalan kynnyksen toiminta.

– Kyse on suurista rahasummista, mutta voidaan kysyä, mitä rahoilla on saatu aikaan.

Valtio rahoittaa venäläistä klubitoimintaa

Rantasen mukaan nykytilanteessa olisi syytä arvioida uudelleen myös esimerkiksi Vantaan Venäläisen klubin lähes 770 000 euron valtionavustus. Klubi muistuttaa sivuillaan, että venäläiset ja venäjänkieliset ovat suurin vieraskielinen vähemmistö Suomessa, ja klubin tarkoituksena on toimia eri kulttuurista kiinnostuneiden ihmisten yhdistäjänä, maahanmuuttajataustaisten ihmisten ja kantaväestön sillanrakentajana.

– Kun rahoitus tulee valtion budjetista, voidaan tässäkin kohtaa pohtia, onko valtion tarkoituksenmukaista tukea ja rahoittaa tämän tyyppistä toimintaa. Saadaanko tässä aikaan kansalle hyvinvointia ja onko toiminta yleishyödyllistä? Rantanen kysyy.

Hän katsoo, että järjestö- ja kolmannen sektorin toiminta tulisi jatkossa olla entistä selkeämmin kansalaistoimintaa, jonka rahoitus perustuu lahjoituksiin, jäsenmaksuihin ja vapaaehtoistyöhön.

– Järjestöistä on käytännössä tullut osa julkista sektoria. Samalla julkisella sektorilla on huonot mahdollisuudet vaikuttaa järjestöihin ja valvoa niiden toimintaa.

Rahaa syydetään ulos poliittisin perustein

Rantanen esittää, että jatkossa kansalaisilla tulisi olla paremmat mahdollisuudet itse valita, mitä järjestöjä he haluaisivat tukea sen sijaan, että poliitikot päättävät, mihin rahaa laitetaan. Rantasen mukaan järjestöjen toiminta ei voi olla pääosin tai pelkästään julkisten avustusten varassa.

– Tällä hetkellä järjestelmästä syydetään rahaa ulos poliittisin perustein. Parempi malli voisi olla vaikka se, että tuettavat järjestöt saisi jokainen päättää esimerkiksi verotuksen yhteydessä. Haluaisin siis mieluummin itse valita ne yhteisöt, joille lahjoitan rahaa ja uskoisin, että moni muu suomalainen haluaisi toimia näin. Mikäli järjestö tekee hyvää työtä ja sitä arvostetaan, olen varma, että toiminnalle löytyy rahoitus.

Suurenmoisia summia kaarnavenemiehille

Rantasen mukaan ei liene epäselvyyttä siitä, että kansa hyväksyy laajasti esimerkiksi ruoka-avun, vaateavun, mielenterveyspalvelut tai vammaisten avustajat, mutta kaarnaveneet, laittomasti maassa olevien palvelut tai muut pienten etupiirien hömppähankkeet eivät kuulu samaan kategoriaan.

Kaarnaveneillä Rantanen viittaa Startup Refugees -projektista sekä tv-ohjelmistaan tunnettujen mediapersoonien Riku Rantalan ja Tuomas Milonoffin yhdistyshankkeeseen, joka on onnistunut haalimaan suurenmoisen kasan julkista rahaa melko lyhyessä ajassa.

Rantanen huomauttaa, että myös esimerkiksi suomalaisille päihdejärjestöille jaetaan vuosittain kymmeniä miljoonia, vaikka samaan aikaan päihdeongelmat ovat pahentuneet ja laajentuneet.

– Monet avustuksia saavat päihdejärjestöt lisäksi avoimesti lobbaavat vapaampaa huumepolitiikkaa, joten voi kysyä mitä järkeä siinä on. Vastaavasti avustuksia jaetaan aseistakieltäytyjäliitolle, vaikka Suomessa maanpuolustuksen perustana on yleinen asevelvollisuus.

Julkisia varoja kavereiden työpaikkoihin

Rantanen huomauttaa, että vaikka kansalaisjärjestöjen julkinen rahoitus on vuosien aikana paisunut valtavasti, samaan aikaan perinteinen yritystoiminta on ajautunut vaikeuksiin.

– Tänä päivänä Suomessa on jo helpompaa perustaa yhdistys kuin aloittaa yritystoiminta. Kun perustaa yhdistyksen, voi hakea julkista rahaa ja työllistää omat kaverit.