Yleisradio hyökkää rajusti pelastusalan kimppuun ja tuomitsee koko alan seksuaalisesta häirinnästä – mutta vaatii samalla vaikenemista turvapaikanhakijoiden tekemistä törkeistä seksuaalirikoksista

Yle julkaisi keskiviikkona pitkän uutisjutun, jossa se hakkasi koko pelastus- ja ensihoitoalan täysin maan rakoon. Yle yleistää jutussaan erittäin vahvasti yksittäiset ikävät kokemukset koskemaan koko pelastusalaa. Uutisoinnin sävy on huomattavan erilainen kuin suurta kohua herättänyt Tampereen kaupunginvaltuuston keskustelu, jossa esiinnostetut äärimmäisen törkeät seksuaalirikokset Yle halusi kokonaan siivota maton alle. Perussuomalaiset halusivat tuoda keskusteluun Ruotsissa tapahtuneet raiskausrikokset, mutta Yle maalaa tällaisen keskustelun rasismiksi.

Yle julkaisi keskiviikkona pitkän jutun otsikolla ”Ahdistelua asemalla”. Jutussa on haastateltu 21 henkilöä, jotka työskentelevät tai ovat työskennelleet pelastustoimessa tai ensihoidossa. Yle on rakentanut haastattelujen pohjalta kokonaisuuden, jossa pelastusala haukutaan kertakaikkisen pataluhaksi. Yksittäisten ihmisten ikävät kokemukset yleistetään jutussa koko alaa koskeviksi ongelmiksi.

Uutisjuttu ei yleistävien mielikuvien luonnissa kitsastele:

– Pelastuslaitoksilla ja ensihoidossa työskentelevät joutuvat kohtaamaan seksuaalista häirintää usein työyhteisön sisällä.
– häirintäkulttuuri lävähti kasvoille
– alalla on yleistä myös sukupuoleen perustuva häirintä, jossa halvennetaan ja alennetaan toista sukupuolta.
– toiminnassa näkyy tai sen taustalla vaikuttaa jopa suoranainen naisviha.
– suhtautuminen seksuaaliseen häirintään on vähättelevää ja häirintää koetaan myös esimiesten taholta.
– Pelastusalan arvot ovat sanahelinää
– Seksuaalisen häirinnän lisäksi moni kokee ahdistavaksi alan syrjivän puhekulttuurin, jossa puhutaan ala-arvoisesti maahanmuuttajista ja seksuaalivähemmistöistä.
– ..miesvaltaisella alalla vallitsee tietynlainen machokulttuuri.
– työtehtävillä kohdellaan alentuvasti
– klaanimaista meininkiä
– tunteiden näyttäminen on yhä tabu pelastustoimessa ja ensihoidossa
– ..pelastuslaitoksen työkulttuurissa on paljon korjattavaa. ”Rasismia, syrjintää, seksuaalista häirintää.”

– ..toimintakulttuuri näyttää periytyvän työpaikalla sukupolvelta toiselle

Suomen luotettavin viranomainen vai häirinnän tyyssija?

Ainoa jutussa nimellään esiintyvä henkilö on seinäjokelainen Terence Sam, jolla on poliittinen tausta. Hän pyrki Seinäjoen kaupunginvaltuustoon vihreiden listalta. Yle jättää jutussaan mainitsematta hänen taustansa. Asian maininta olisi ollut keskeistä hänen lausuntonsa punninnassa, sillä vihreiden poliittiseen keinovalikoimaan kuuluu rasismin metsästäminen mitä mielikuvituksellisimmista paikoista.

Mikäli Ylen jutun ottaa sellaisenaan todesta, Suomen pelastusala näyttäisi olevan läpimätä, seksistinen, klaanimainen, arvoistaan piittaamaton reliikki, jossa vihataan naisia, maahanmuuttajia ja seksuaalivähemmistöjä.

Toisaalta pelastustoimi on Suomen ylivoimaisesti luotettavin viranomainen. Lähes jokainen suomalainen luottaa alaan.

Mistä vaietaan, mitä paisutellaan?

Yle uutisoi tällä viikolla räväkästi myös toisesta seksuaalirikoksia sivuavasta aiheesta, nimittäin Tampereen valtuuston keskustelusta. Valtuusto puntaroi, pitäisikö kaupungin ottaa vastaan kiintiöpakolaisia. Keskustelun kuluessa kansanedustaja, valtuutettu Veikko Vallin nosti esiin ruotsalaisen poliisin Peter Springaren parin vuoden takaisen kirjoituksen. Vallin siteerasi maahanmuuttajien rikoksiin kyllästynyttä Springaren 2017 kirjoittamaa julkista, valtavan suosittua kirjoitusta:

”Nyt mennään näillä. Näitä olen käsitellyt maanantaista perjantaihin: Raiskaus, raiskaus, törkeä raiskaus, puskaraiskaus, kiristys, kiristys, todistajan uhkaaminen, laiton uhkaus, poliisin väkivaltainen vastustaminen, laiton poliisin uhkaaminen, huumausainerikos, törkeä huumausainerikos, murhan yritys, taas raiskaus, taas kiristys, ja pahoinpitely. Epäillyt rikoksentekijät…”

Kun Vallin alkoi listata Springaren tekstissä mainittuja rikoksentekijöiden ulkomaisia etunimiä, alkoi Tampereen valtuustosalissa raju huutokonsertti. Vallinia komennettiin lopettamaan puheensa, vasemmisto uhkasi uloskävelyllä, Kun asia vääjäämättä nousi valtakunnallisiin uutisiin, oli etukäteen selvää, miten Yleisradio siitä kirjoittaisi.

Se ampui viestintuojan.

Yle leimasi Veikko Vallinin täysin surutta rasistiksi, ja jätti lähes kokonaan käsittelemättä sen asian, mitä Vallin yritti valtuustosalissa kertoa. Yle ryhmittyi vasemmistopoliitikkojen kanssa yhteistyöhön ja toisti näiden sanomaa niitä mitenkään kyseenalaistamatta. Yle käytännössä leimasi valtuutetun ja antoi vahvan tukensa tämän vaientamiselle. Toiminta on ennenkuulumatonta.

Ilmassa leijuu vahva kaksoisstandardin katku

Yle pitää valtavaa meteliä pelastustoimen seksuaalisesta häirinnästä. Se leimaa täysin sumeilematta jokaisen pelastajan. Toiminta on nyky-Ylen arvojen mukaista. Yle yrittää edistää intersektionaalista maailmankatsomusta, jonka mukaan jokainen vähemmistö on valkoisen heteromiehen uhri. Saman ajattelun mukaisesti vähemmistöt eivät koskaan ole itse syypäitä mihinkään. Niinpä on täysin loogista vaatia vaikenemista siitä seksuaalirikosten aallosta, jonka avoin turvapaikkapolitiikka on Ruotsiin tuonut, ja joka Suomeakin uhkaa, mikäli toistamme Ruotsin virheet.

Yleisradion raju puolueellisuus ei ole jäänyt havaitsematta katsojilta. Yhtiön hallituksen puheenjohtaja Matti Apunen saikin tällä viikolla ihmeteltäväkseen Maaseudun Tulevaisuuden teettämän gallupin, jonka mukaan maaseutumaisissa kunnissa Yleen ollaan nyt enemmän tyytymättömiä kuin tyytyväisiä.

”Tieto pitää ottaa vakavasti ja tutkia tilannetta, mutta ilman yksilöintiä ei voi sanoa, mistä muutos johtuu”, Apunen nieleskeli lehdelle.

No mistäköhän? Yleisradiosta on nopeassa aikataulussa tullut täysin pidäkkeetön poliittinen toimija, joka tuputtaa lähes jokaisessa uutis- ja ajankohtaislähetyksessään ilmastohysteriaa, intersektionaalisuutta ja punavihreää politiikkaa. Yhtiö on palannut 1960-luvun läpipolitisoituneeseen Reporadion aikaan.

Luottamuksen pudotus on ollut raju ja nopea, eikä ihme. Yle politisoituu vauhdilla, ja se käy vimmaisella voimalla kaiken sellaisen kimppuun, mikä pitää kansallisvaltiota kasassa. Tällä kertaa pelastusalan. Samoin tekee vihreät. Yleisradion ja vihreän puolueen toimintaa onkin nykyään hyvin vaikeaa erottaa toisistaan.

Pelastusala kuuluu hallinnollisesti sisäministeriölle. Ylen uutisen julkaisun jälkeen sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) oli jo aamupala-aikaan mennessä ehtinyt tuomita pelastusalan.

Seksuaalinen häirintä pelastusalalla on tosiasia. Tämä käy ilmi paitsi nyt julkisuudessa kuvatuista tapauksista, myös viime vuosien henkilöstökyselyistä. Kyse ei ole vain yksittäistapauksista. 1/9 #yleastudio

— Maria Ohisalo (@MariaOhisalo) October 27, 2021

Viherhurmoksellisen Elokapinan sekoilujen aikaan Ohisalo tuomitsi toisen organisaationsa, poliisin.

Ylen ”uutis”-kuvio on erinomainen esimerkki siitä, miten asioiden edistäminen Suomessa tapahtuu: Ensin vihreä paikallispoliitikko revittelee tarinoita pelastusalan laajasta rasistisuudesta. Seuraavaksi vihreää politiikkaa kaikin voimin edistävä Yleisradio uutisoi asian valtavana kohujuttuna, ja lopuksi vihreä ministeri ottaa uutisista kopin edistääkseen omia tarkoitusperiään laitoksen suhteen. Värisuora.

Kukaan ei pane hantiin, koska kukaan ei halua seksuaalisen häiritsijän puolustelijan leimaa.

Aivan sama pelikuvio nähtiin äskettäin Afrikan tähti -peliä koskeneessa kohussa. Yksi ainoa saksalainen vaihto-opiskelija pisti äsken koko Helsingin yliopiston laitoksen polvilleen rasistisyytöksillä.

Yle yrittää nyt laittaa pelastusalaa polvilleen häirintäsyytöksillä.

Mitä viher-Yle yrittää tehdä?

Yleisradion ja vihreiden erittäin valikoiva suhtautuminen seksuaaliseen häirintään on tosiasia. Mistä se johtuu? Jos Yle ja vihreät haluaisivat torjua ilmiötä, ne puuttuisivat sen kaikkiin muotoihin. Nyt ne eivät toimi näin, joten kyse on pakko olla jostain muusta. Mistä siis?

Yksi ilmeinen tavoite on pelon kylväminen leimaamalla. Seksuaalisen häiritsijän leima on nyky-Suomessa niin vahva, että jokainen täysjärkinen aikuinen sellaista kavahtaa. Yle pitää käsissään #metoo-taikasauvaa, jota heiluttamalla se voi mustamaalata kenet tahansa yhteiskuntakelvottomaksi. Nyt se yrittää tehdä tätä maamme kaikkein arvostetuimmalle viranomaiselle, jonka henkilöstö käy kirjaimellisesti tulta päin pelastaakseen muut hengenvaarasta.

Leimaaminen ei ole toiminnan varsinainen tarkoitus, vaan oman maailmankatsomuksen edistäminen silloin, kun muut on saatu pelkäämään ja ennen kaikkea vaikenemaan.

Maailma avautuu, ja Suomi nousee pikku hiljaa pois monopoli-Ylen kaikkivaltiaan tiedotusvallan alta. Asemansa menettämistä pelkäävä mediatalo tuputtaa eetteriin yhä kiivaammin ohjeitaan siitä, miten muiden pitää olla, elää ja ennenkaikkea totella. Kun aikaisemmat temput eivät enää toimi, Yle joutuu turvautumaan entistä rajumpaan pelotteluun. #metoo-aikakausi tuli sille kuin taivaan lahjana, eikä se epäröinyt käyttää metoo-kirvestä ensimmäisenä elokuvaohjaaja Aku Louhimieheen, jonka synti oli kansallismielisiä arvoja kunnioittavan elokuvan ohjaaminen. Kukaan ei väittänyt Louhimiehen syyllistyneen seksuaaliseen häirintään, mutta tämä ei Ylen raivoa pidätellyt.

Vanhan Yleisradio tehtävänä oli kansallisen kulttuurin vaaliminen. Höyrähtänyt nyky-Yle tuhoaa tahallaan niitä siteitä, jotka pitävät kansakuntaa koossa. Se hyökkää kansallista yhtenäisyyttä ja kulttuurisia instituutioita kohti. Se hyökkää isänmaallisuuden, poliisin, pelastusalan, kirkon ja kuvittelemansa patriarkaatin kimppuun, ja asettuu vihervasemmistolaisten poliitikkojen ja mikrovähemmistöjen puolelle. Se asettuu säännönmukaisesti muualta tulevien puolelle, oman maan kansalaisia vastaan. Sen päätoimittaja poseeraa rikollisesti toimivan vihreän kapinaliikkeen mannekiinina.

Yhtiön toiminta on ollut edellisen päätoimittajan Atte Jääskeläisen jälkeen holtitonta. Nykyinen päätoimittaja Jouko Jokinen on joko halunnut tarkoituksella politisoida Yleisradion, tai on kyvyttömyyttään antanut sen tapahtua. On vaikeaa sanoa, kumpi näistä vaihtoehdoista on pahempi. Lopputulos on kaikkien nähtävillä ruudussa joka ikinen päivä.

Kukin katsoja joutuu omalta osaltaan vastaamaan kysymykseen siitä, onko hän valmis uskomaan ja tottelemaan hiipuvaa jättiläistä.

Ylen tilannetta voi verrata kaaokseen, joka vielä hetki sitten vallitsi Julkisen sanan neuvostossa. JSN:n viherhöyrähtäneen ex-puheenjohtaja Elina Grundströmin johtaman neuvoston päätökset kuin ruletissa arvottuja. Kun Vihreiden puoluelehden entinen päätoimittaja Grundström sekä viherhyöyn kokenyt neuvosto tekivät JSN-päätöksiään, syntyi lopputuloksena periaatteetonta lapsekasta huttua.

JSN:n tilanne rauhoittui puheenjohtajavaihdoksen myötä.